Ninan unta häiritsi petauspatjan puuttuminen halvan jousipatjan päältä. Hän joutui yöllä siirtymään peittonsa päälle estääkseen jousien porautumisen kylkeensä. Heräsimme kuitenkin levänneinä aurinkoiseen aamuun.
Aamiainen oli toistaiseksi reissun heikoin. Mitään ei varsinaisesti puuttunut, mutta tarjonta ei ollut ihan tuoreimmasta päästä, jugurtit olivat halpoja makeutusaineilla höystettyjä ja ihan hyvänmakuinen kahvi oli jäähtynyt haaleaksi termoskannussa.
Lähtiessämme kaupungille pyysimme respasta lisäpeiton toimitettavaksi huoneeseemme. Respan mies lupasi auliisti hoitaa asian vaikka ilme paljasti hänen ihmettelevän tuplapeiton tarvetta. Matkustimme jälleen lähimmältä S-asemalta (nimeltään Ledermuseum eli nahkamuseo) Frankfurtin keskustaan. Tällä kertaa jäimme pois eilistä aiemmin osuaksemme ostoskatu Zeilin alkupäähän.
Aloitimme Karstadt-tavaratalosta, josta Nina löysi itselleen kahdetkin kengät. Mikäli samaa merkkiä edes löytäisi Suomesta puhumattakaan malleista, niin hinta olisi varmasti puolitoistakertainen. Myös Juha löysi täydennystä jalkopäähän – sukkia. Melko totaalisen tavaratalon läpikahlauksen jälkeen alkoikin jo hiukoa. Nautimme kevyen lounaan yhdessä Zeil-kävelykadun keskellä olevista trendikuppiloista.
Kuljimme sitten koko kadun toiseen päähän ja takaisin muita kävelykatuja. Yksi ostoskaduista on selvästi varattu arvokkaammille liikkeille. Nina kävi hiplaamassa Jimmy Choon kenkiä ja pistäydyimme myös Guccilla. Nina päätti kuitenkin olla hankkimatta 700 euron pitsikenkiä ja liki 300 euron lompakkoa. Picardilta hän kuitenkin löysi lisän mahtavaan pussukkavalikoimaansa.
Pidimme tauon shoppailusta ja istahdimme italialaistyyppisen jäätelökuppilan ulkopöytään vilkkaan kävelykadun varrelle. Nina valitsi upean annoksen, jossa oli mansikoita, vanilja- ja mansikkajäätelöä sekä vielä mansikkahilloa – ilman kermavaahtoa tosin. Juha tilasi pallot vanilja-, suklaa- ja stracciatellajäätelöä. Nautimme myös kupposet – Nina teetä ja Juha pari tuplaespressoa.
Tauon jälkeen kävelimme joen rantaan kurkistamaan maisemia. Paluumatkalla ostoskaduille katsastimme päivän ainoan nähtävyyden pistäytyen sisällä tuomiokirkossa. Läheiseltä poikkikadulta löytyi kiva sisustustavaraa myyvä liike, johon kyseistä kamaa rakastava ystäväperheemme rouva oli varmasti myös ihastunut. Meillekin jäi muutama pikkutavara kassin pohjalle. Palattuamme Zeilille Nina löysi uuden riipuksen matkoistamme kertovaan rannekoruunsa.
Kävimme vielä jonottamassa Karstadtin postikonttorissa saadaksemme saalimme lähtemään pakettina kotiin. Mukaamme emme olisi saaneet niitä millään mahtumaan. Poikkesimme vielä yhdessä tavaratalossa kuikuilemassa sekä ruokakaupassa hankkimassa pikku täydennyksiä, kunnes kello olikin jo kahdeksan ja kaikki kaupat menivät kiinni.
Melko lyhyen etsiskelyn jälkeen löysimme kivan pienen ravintolan, jossa nautimme illalliseksi possumedaljonkeja ja kanttarelleja kermaisessa kastikkeessa sekä Herzoginkartoffeln (pommes duchesse = uunissa pintarapeutettuja pursotettuja perunasosepalleroita). Ruoka oli aivan fantastisen hyvää ja oikein ihmettelimme kuinka hyvä tuuri meillä oli ollut ruokien kanssa melkein koko reissun ajan.
