Neckarilta Mainille

Julkaistu Kategoriat Saksa 2011Avainsanat , ,

Lenkkeilimme jälleen Blauzeit-hotellille aamiaiselle. Tällä kertaa tasaisen vaaleanharmaassa pilvipoutaisessa säässä. Aamiaishuoneessa oli lisäksemme vain kolme muuta asiakasta, joten samana viikonloppuna pidettyyn harrikkamotoristien kokoontumiseen osallistuneet eivät selvästikään olleet majoittuneet ainakaan kyseiseen hotelliin.

Paluumatkalla omalle hotellille huomasimme Friedenkirche-kirkon oven olevan auki. Kirkkoa restauroitiin ulkopuolelta, joten olimme vain ohittaneet sen huomiotta aiemmin. Nyt pääsimme napsimaan muutaman kuvan sen koristeellisesta sisustuksesta. Urkulehterillä treenasi jousikvartetti, jonka soitto vahvistettiin modernilla äänentoistovarustuksella. Miksauspöytä ja kaiuttimet ovat kiinteästi asennettuja, joten oletettavasti kirkossa pidetään usein konsertteja.

Olimme päättäneet mennä seuraavaan kohteeseemme pieniä teitä. Melkein heti kaupungista poistuttuamme tien molemmilla puolilla oli viinitarhoja. Nina bongasi tien varresta kyltin, joka kertoi meidän olevan ”viinitiellä”. Suorat köynnösrivit saivat rinteet näyttämään siltä kuin joku olisi kammannut ne. Nina tunnisti joukosta myös omena- ja päärynäpuutarhoja. Laskeuduimme kumpuilevassa maastossa kulkevaa tietä Neckar-joen laaksoon. Tie seuraili joen mutkittelua sen levetessä paikoitellen satametriseksi uomaksi. Jyrkillä rinteillä olevat viinitarhat jäivät taakse.

Melkein joka kolmannella joen mutkan kukkulalla oli jonkinlainen vanha rakennus. Suurin osa oli kunnostettuja ja loput raunioita. Nyt olimme Neckarin laaksosta alkavalla ”linnatiellä”. Pidimme ensimmäisen tauon nähdessämme kyltin ”Biker Cafe”. Se osoittautui moottoripyörätarvikeliikkeen pihalle pystytetyksi markkinateltaksi.

Vaikka oli sunnuntai niin liikkeen ovi oli kutsuvasti auki. Sisällä meitä tervehti kuvastoa selaava nuori nainen. Juha aikoi ostaa sadekelin hanskat, mutta tyttö sanoi, ettei sunnuntaina voinut myydä mitään vaan liike oli auki vain katselemista varten – no höh! Joimme teltan edustalla kupposet ja juttelimme yhden saksalaismotoristin kanssa ennen matkan jatkamista.

Kahvilateltan ruokatarjonta ei ollut houkutellut, mutta nälkä heräsi. Nina bongasi todella upeasta paikasta gasthausin ja pysähdyimme lounaalle. Päädyimme molemmat samaan valintaan tilaten possufilettä kanttarellikastikkeella ja kotitekoisilla nuudeleilla. Ninalle tilattiin annoskokovaihtoehdoista pienempi. Ruoka oli todella hyvää, joskin sienissä oli vielä hiukan metsää mukana.

Matka jatkui edelleen upeissa maisemissa. Erään pikkukaupungin kohdalla oli ruuhkaa, kun tienvarret olivat täynnä autoja. Kaupungissa oli vierailemassa valtaisan kokoinen tivoli, jolle oli varattu tilaa sulkemalla yksi sivutieliittymä kokonaan. Porukkaa oli liikkeellä todella runsaasti.

Ajamamme tiet olivat hyväkuntoisia ja mutkat niin laajoja, ettei Ninaa pelottanut. Juha nautiskeli pitäen melko reipasta matkavauhtia. Noin 50 kilometriä ennen Frankfurtia kukkulainen maasto loppui ja tiet levenivät moottoriteiksi. GPS yritti vielä ehdotella pikkuteitä, mutta sai uutta laskettavaa Juhan pudotellessa loppumatkan moottoritietä.

Hotelli Aariana sijaitsee Main-joen eteläpuolella Offenbachin kaupungissa Frankfurtista kaakkoon. Ulkoisesti talo ei kerää tyylipisteitä, mutta saamamme huone oli avara, siisti ja viihtyisä. Kotiuduttuamme kävelimme lähimmälle S-Bahn eli lähijunien asemalle. S-Bahn on eri asia kuin U-Bahn eli maanalainen vaikka molemmat kulkevatkin kaupunkialueella enimmäkseen maan alla.

Taisteltuamme hetken toistaiseksi epäselvimmän kohtaamamme lippuautomaatin kanssa, suhautimme junalla Frankfurtin keskustaan. Matkalla meitä huvitti suuresti seuraavan aseman kuuluttava naisääni. Pehmeän sointuvasti puhuva nainen olisi tienannut hyvin myös maksullisissa puhelinpalveluissa.

Nousimme katutasolle keskelle markkinahumua. Hauptwachen aukiolla oli Italia-viikko. Siihen kuului 90% ruoka- ja juomatelttoja sekä 10% krääsää. Porukkaa oli liikkeellä vähintään riittävästi ja meillä meni hetki arpoa ilmansuuntia noustessamme maan pinnalle. Esiin tullut aurinko auttoi suuntimaan ja löysimme hotellista saadulle kartalle merkityn kävelykadun, jota pitkin kuljimme vanhaan keskustaan.

Römer-aukio on kaupungin vanhan keskustan sydän. Sitä reunustavat raatihuone ja hienot puuristikkotalot. Nautimme illallisen Zum Schwarzen Stern -ravintolassa aukion reunalla. Tilasimme molemmat paikallisia herkkuja. Nina valitsi keitettyä nautaa vihanneksilla ja perunalle sekä paikallisella yrttikastikkeella. Juha tilasi possunrystysen makkaravalikoimalla hapankaalin ja keitettyjen perunoiden kera.

Todella maittavan aterian kruunasivat erinomaiset jälkiruoat. Ninalle mansikoita ja vaniljajäätelöä. Juha otti juuri paistettua omenapiirakkaa niinikään vaniljajäätelöllä. Palasimme hotellille junalla erittäin tyytyväisinä kaikin puolin onnistuneeseen päiväämme.

2 thoughts on “Neckarilta Mainille”

  1. Hallo!
    Aivan mahtavaa stooria mielenkiintoisesti kirjoitettuna 🙂 Me like!!!
    H

Kommentointi on suljettu.