Rantareitti ja helteinen pikataival

Julkaistu Kategoriat Saksa 2011Avainsanat ,

Luulimme tulleemme vanhainkodin aamiaiselle. Lähes kaikki muut asiakkaat olivat lyhyitä, tanakoita ja lyhyttukkaisia 70+ mummeleita. Ruokailuamme säesti melkoinen kälätys. Nautittuamme melko hyvästä tarjonnasta pyyhälsi isäntä sopivasti paikalle ja saimme kirjauduttua ulos.

Isännän vuolaan sanatulvan äkkinäinen loppuminen tarkoitti aina, että hän oli esittänyt kysymyksen. Juhan piti kelailla mielessään taaksepäin, ettei tarvitsisi joka kerta sanoa ”anteeksi mitä”. Isäntä kertoi kuinka hänen mielestään Saksassa oli ollut turhan sateinen kesä ja hotellille oli vähän väliä saapunut litimärkiä motoristeja.

Vielä pakkaillessamme pyörää pihalla tuli isäntä erikseen kättelemään meidät molemmat hyvästiksi ja toivottelemaan hyvää matkaa. Karttaa tutkiessaan Nina oli löytänyt Edersee-tekojärven rantoja kiertävän tien ja ohjeistimme GPS:n viemään meidät sen kautta. Aamiaisen aikana oli sadellut hiukan, mutta kuuro oli jo päättynyt tullessamme ulos. Lähdimme liikkeelle ilman sadeasuja.

Ajettuamme vain muutamia kilometrejä alkoi jälleen ripsutella vettä ja menosuunnassamme oli tummia pilviä. Pysähdyimme pukemaan sadevarusteet. Ajelimme Ederseen alueelle kosteita teitä kuitenkin itse kastumatta. Varikkopaussilla eräässä pikkukylässä kuoriuduimme sadereleistä.

Tien lähtiessä seuraamaan tekojärven reunoja tuli vastaan todella paljon motoristeja. Pidimme kahvitauon järven rannalla olevassa kuppilassa, jonka edustalla oli aivan oma pysäköintialue moottoripyörille. Istahtaessamme pöytään meitä tervehti iloisesti viereisessä pöydässä ollut saksalainen motoristipariskunta.

Nautiskellessamme kupposia pariskunnan mies toi Juhalle kartan sanoen sen olevan lahja. Juha kiitti ja hetken kuluttua tajusi kartan sisältävän reittiehdotuksia motoristeille keskisen Saksan alueella olevista mutkateistä. Samalla huomasimme olevamme yhdellä suosituimmista reiteistä ja edellisenä päivänä olimme sattumoisin ajelleet toista sellaista.

Istuskellessamme kupposilla taivas selkeni ja lämpötila nousi huomattavasti. Juttelimme hetken kartan lahjoittaneen pariskunnan kanssa lähtiessämme kahvilasta. Kaveri kyseli onko Suomessa hyviä reittejä, johon Juha joutui vastaamaan: ”vähemmän ja enimmäkseen vain tie keskellä metsää”. Kävelimme vielä kuvaamassa järveä ja ystävällinen pariskunta tööttäsi ja vilkutteli lähtiessään ajelemaan.

Hienon järvenrantareitin jälkeen tiet oikenivat kulkemaan peltomaiseman poikki, kunnes pääsimme moottoritielle. Ajelimme mukavan reipasta matkavauhtia paahtavassa helteessä ohi Kasselin ja olimme jo ennen kahta Göttingenissä.

Hotel Stadt Hannover oli edellisen illan valintamme tehdessämme reittimuutosta. Ystävällisen reipas rouva respasta opasti Juhan parkkeeraaman pyörän sisälle todella kapeaan suljettavaan porttikäytävään, jota hotelli käyttää pesulaan lähtevien liinavaatteiden keräyspaikkana. Huoneemme oli todella siisti ja kodikas. Kävimme molemmat virkistävässä pikasuihkussa ennen lähtöä tutustumaan yliopistokaupungin elämänmenoon.

Lounasaika oli jo pitkällä, joten istahdimme Kartoffelhaus (perunatalo) -nimisen ravintolan katuterassille. Hiukan hajamielisen oloinen tarjoilijatyttö ei kysynyt juomatoiveita tuodessaan ruokalistoja ja melkein unohti juomakysymyksen myös tilatessamme. Ninan ruokavalinta oli uuniperuna paistetuilla kalkkunasuikaleilla ja Juha tilasi kalkkunaburgerin, jossa sämpylä oli korvattu perunaraasteletuilla.

Odotellessamme edes jonkin tilatun saapumista taivas meni pilveen ja tuuli voimistui. Ruoat saapuivat, mutta juomat saimme vasta kysyttyämme niitä toiseltakin tarjoilijalta. Annoksemme olivat aivan maukkaita ja juuri sopivan kokoisia hellepäivän lounaaksi. Helle oli tosin jo ohi, mutta tuuli oli melko lämmin. Syötyämme pyysimme laskun tarjoilijatytöltä ja odoteltuamme sitä aikamme Nina kävi sisällä maksamassa. Vanhempi tarjoilija pahoitteli asiaa kovasti hänelle.

Kierrellessämme kaupungin vanhaa keskustaa alkoi sataa heikosti. Pidimme kahvi/teetauon hienossa kahvila-konditoriassa nauttien myös kakkupalaset. Kuljeskelimme kävelykatuja ilman erityistä päämäärää. Ostimme myös pehmisjäätelöt, mutta dumppasimme äklösti esanssilta maistuvat tekeleet roskikseen syötyämme alle puolet.

Nina kävi minishoppauskierrosella Karstadt-tavaratalossa saaden saaliikseen takin. Hän vaan päätti saada sen mahtumaan mukaan jotenkin, koska posti oli jo kiinni. Palailimme hotellille kauppojen sulkemisaikaan. Illalla nautiskelimme kaupunkikierroksella ostamiamme mustikoita.