Royal Botanic Garden

Julkaistu Kategoriat Skotlanti 2018Avainsanat ,

Lähdimme helteiseen säähän noin puolen päivän aikaan. Olimme pohtineet vaihtoehtoja päivän ohjelmaksi. Käynti Rosslynissa ei innostanut, koska se olisi tarkoittanut yhteensä lähes kolmen tunnin istuskelua ilmastoimattomissa busseissa. Kiipeäminen Arthurin istuimelle helteessä ei myöskään napannut.

Päätimme leppostella kuljeskelemalla puistossa. Royal Botanic Garden sijaitsee Edinburghin pohjoisosassa. Ajoimme busseilla sen itäiselle sisäänkäynnille. Portilla oli ”jalkakylpy” eli piti astua jalkineet desinfioivalle matolle, jottei puistoon kulkeutuisi kasvitauteja esimerkiksi vaelluskengissä. Pääsy puistoon on muuten vapaa, mutta kasvihuoneissa käymiseen tarvitsee ostaa lippu. Lunastimme omamme heti portilla ja lähdimme kuljeskelemaan puiden lehvistöjen suojaisaan raikkauteen.

Puistossa on lajeja kaikkialta maailmassa. Siellä on esimerkiksi laajin kokoelma Kiinan luonnossa esiintyviä kasveja kuin missään muualla Kiinan ulkopuolella. Kierreltyämme jonkin aikaa menimme läntisen sisäänkäynnin yhteydessä olevaan ravintolaan lounaalle. Lyhyt ruokalista näytti ensin varsin toivottomalta Ninan kannalta, mutta keittiö teki hänelle vartavasten todella maukkaan salaatin, jossa oli myös puiston omassa puutarhassa kasvatettuja kasviksia. Juha söi proosallisesti hampurilaisen, jossa oli todella jyhkeä pihvi.

Lounaan jälkeen käyskentelimme puiston toiselle puolelle ja kävimme kasvihuoneissa, joissa ovat eksoottisimmat lajikkeet. Palmutalon, sademetsän ja trooppisen lummelammikon jälkeen aavikko-olosuhteita matkiva osuus tuntui helpottavan kuivalta. Kasvihuoneista poistuttuamme normaali hellekin oli raikasta. Istuskelimme vielä jonkin aikaa pienen lammikon edustalla olevalla penkillä natustellen eväiksi ottamiamme perunalastuja ja juoden palautusjuomaa, joka tuli tarpeeseen näin kuumana päivänä.

Poistuimme samasta itäisestä portista kuin olimme tulleetkin. Ajoimme bussilla keskustaan ja menimme käymään samassa Cotswold Outdoor -liikkeessä kuin saapumispäivänä. Tällä kertaa etsimme Ninalle pieneen tilaan mahtuvaa sadetakkia, jollaista voisi kuljettaa helposti mukana. Liikkeessä olikin sopivasti alelaari, josta löytyi vedenpitävä ja hengittävä hupullinen pusakka, joka mahtuu omaan – miehen nyrkin kokoiseen – pussukkaansa.

Kävimme sammuttamassa janoa vesipullollisen voimalla Costa Coffee -kuppilassa ennen kuin liityimme Princess Streetin ihmismereen ja etsimme bussipysäkin. Google Mapsin mukaan oli neljäkin linjaa, jotka veisivät meidät asunnon lähistöllä olevan Sainsbury’s -marketin edustalle. Ensimmäisenä ruuhkasta kurvasi numero 15. Hyppäsimme kyytiin ja ihmettelimme, kun bussi kääntyi heti seuraavalle poikkikadulle. Koska käännös poikkesi Mapsin näkymästä, niin kävimme kysymässä kuljettajalta meneekö linja lähellekkään ostoskeskusta ja vastaus oli kielteinen.

Jäimme kyydistä heti seuraavalla pysäkillä ja harmittelimme turhaan maksettuja vaihtokelvottomia kertalippujamme. Samalle pysäkille tupsahti kuitenkin heti linjan 26 bussi, jonka tiesimme menevän sinne minne halusimmekin. Perillä kaupassa keräilimme aamulla laskemamme tarpeen verran ruokatarpeita loppupäiville. Ilta oli mukavasti viilenemässä palatessamme asunnolle.