Shanghai – 1. pv

Julkaistu Kategoriat Thaimaa ja Kiina 2006Avainsanat ,

Aamu valkeni pilvipoutaisena ja tuulen voiman kuuli sisällekin. Suihkulla oli oma tahto ja kaksi asentoa: kuuma ja viileä. Mikään sekoittajan asento ei tuottanut tasaisen lämmintä. Laivan henkilökunnan ystävällisyyden jälkeen hotellin poppoo auttoi palaamaan kiinalaiseen realismiin.

Lynn oli jo odottamassa tullessamme aulaan. Istahdimme kulkuneuvonamme toimivaan puolirämään pakettiautoon ja lähdimme tökkivän liikenteen sekaan. Ensimmäinen kohteemme oli Kiinan korkein rakennus, Jinmao-pilvenpiirtäjä. Heti autosta astuttuamme alkoi ympärillämme pörrätä puoli tusinaa sinnikästä Rolex-myyjää. Rakennuksen aulassa Lynn näki kyltin, jossa kerrottiin näköalatasanteiden olevan suljetut lähestyvän taifuunin takia.

Suunnitelma B: Siirryimme parin korttelin verran eli vartti Shanghain keskustan liikenteessä. Pariisilla on Eiffel-torni, Shanghailla on Oriental Pearl Tower. Se on kuin kaksi suurta palloa kolmen tikun varassa ja päällä yksi pienempi pallo tikussa. Ryysivän jonottelun jälkeen nousimme tornin näköalatasanteelle 263 metriin.

Tasanne on ylemmän pallon alaosassa ja sieltä on hienot näkymät. Kaupungin keskusta on kuin arkkitehtien leikkikenttä. Pilvenpiirtäjissä on toinen toistaan kummempia kattorakenteita. Näkymää voisi helposti käyttää sci-fi -elokuvan taustana.

Helmitornissa

Seuraava kohde oli Yuyuan-puutarha, jonka varakas virkamies rakennutti vanhemmilleen noin 450 vuotta sitten. Se on taolaista tyyliä edustava keidas keskellä suurkaupunkia sisältäen aikansa arkkitehtuurin helmiä. Tosin näin viikonloppuna tuntui siltä niin kuin koko kaupunki turisteineen olisi ollut pyrkimässä sinne. Tapasimme laivalta tutun brittipariskunnankin kiertelemässä puistossa. Puutarhasta lähdimme jälleen ryskyttämään paketeerillamme.

Seuraava kohde ei ollut alkuperäisessä ohjelmassamme, joten emme voineet ennalta kertoa Lynnille käyneemme silkkimyymälässä jo Beijingissä. Kirsi löysi kuitenkin mieleisensä huivin ja pienen laukun. Sitten olikin jo lounasaika. Se nautittiin joen rantaan ankkuroidussa ravintolalaivassa. Ateria oli melkein Yangtze-paatin tarjonnan tasoa eli todella hyvää.

Vankkurimme veivät meidät keskustan toiselle puolelle. Jade-Buddhien temppelin sisäänkäynti on pienellä sivukadulla. Kävely sinne pääkadun varresta oli kujanjuoksu kerjäläisten välistä. Joku yritti työntää pyörätuolissa olevan ramman eteemme. He olivat opetelleet kaksi sanaa englantia ja ”hello money” -huutojen säestämänä kävimme sisään temppeliin.

Suuressa suitsukeastiassa paloi melkoinen roihu, jota ruokittiin punaisilla paperikasseilla ja pahvilaatikoilla munkkien rytmikkään laulannan tahdittamana. Kyseisellä tavalla voivat omaiset lähettää symbolisesti jotain tuonpuoleiseen siirtyneille. Muuten temppeli oli tyypillinen buddha istuu, buddha makaa, buddha eestä, buddha takaa. Kaikkialla myytiin suitsukkeita ja muuta krääsää.

Virkamiehen puutarhassa ja temppelialueella

Päivän varsinaisen ohjelman lopuksi pyysimme Lynniä viemään meidät jonnekin missä voisimme teettää kunnon sinetit. Beijingistä Gracen välityksellä ostamiemme halpisversioiden laatu ei meitä vakuuttanut. Lynn tunsi hyvän kaivertajan keskustasta. Palasimme takaisin lähellä Yuyuan-puutarhaa olevaan koru- ja matkamuistotavarataloon.

Sinetti on leimasin, jossa lukee länsimainen nimi alkuperäasussaan ja sen alla ääntämisohje kiinaksi. Vietimme hauskan hetken, kun yritimme saada Lynnin, kaksi myyjää ja kaivertajan ääntämään nimemme oikein, jotta löytäisimme oikeat kirjoitusmerkit. R-kirjain tuotti tietysti eniten ongelmia. Päästyämme yhteisymmärrykseen katselimme ihaillen miten ammattimies kaiversi käsin sinetit kivileimasinten pohjiin.

Helpon näköistä kun osaa

Palatessamme takaisin hotellin suuntaan koko päivän Lynnin kanssa flirttaillut kuskimme ajoi kuin viimeistä erikoiskoetta. Ryskytettyämme perille varmistimme Lynnille lentomme lähtöajan ja sovimme noutoajan maanantaiaamuksi. Pilvisestä ja tuulisesta kelistä johtuen oli mukavaa, kun kerrankin ei tarvinnut rynnätä heti suihkuun.

Kahvihammasta kolotti jo sen verran, että nousimme 30:nnen kerroksen ravintolaan. Itse kahvi oli pettymys. Pulitimme laimennetusta espressosta saman verran kuin Blue Mountainista Yangtzen-risteilyllä. Toistaiseksi surkein hinta-laatusuhde sumpille ikinä. Loppuilan vietimme katsellen TV-tarjonnan ymmärrettäviä kanavia.

Öinen näkymä hotellihuoneemme ikkunasta