Unet yöjunassa jäivät katkonaisiksi ja lyhyenpuoleisiksi. Kolmen aikaan aamuyöstä ylänaapurimme loikkasivat junasta. Aamu valkeni utuisena viiden jälkeen.
Kiinalaista maisemaa junan ikkunasta
Edellisen päivän vaatteet ehtivät taas kostua ennen saapumistamme yli puoli tuntia myöhässä Zhengzhouhun. Asemalla oli vastassa nuori kiinalaisnainen, joka sanoi nimekseen Jenny. Hän ohjasi meidät ulos asemalta poistumistien ihmismeren läpi. Ruuhka huipentui ulko-ovilla poistuville (!?) tehtävän lipuntarkastuksen kohdalla.
Siirryimme aamiaiselle asemaa vastapäätä olevaan ja jo aikaa sitten parhaat päivänsä nähneeseen hotelliin. Ikävä kyllä meille ei oltu varattu mahdollisuutta siistiytyä. Teimme parhaamme saastaisessa WC:ssä. Eriöt oli niin himmeästi valaistu, että juuri erotti miten surkeassa tilassa ne olivat.
Aamiaisen jälkeen nousimme ilmeisesti opasfirman (CITS) vakiokalustoon kuuluvaan vanhan Passatin näköiseen mustaan volkkariin, jonka takaluukussa lukee Santana. Torkahtelimme auton takapenkillä tunnin ajomatkalla Shaolinin luostariin.
Perillä Jenny kertoi alueen ja luostarin historiaa – ymmärrettävästi. Hänen kielitaitonsa on hyvä. Katsoimme nuorten munkkien esittämän shown, joka oli enemmän akrobatiaa kuin taistelutaitoja. Shaolinin maailmaa kiertävä huippuesiintyjien joukko ei järjestä näytöksiä kotiluostarissaan.
Nuorten munkkien show
Kuljimme katselemassa alueen temppelit ja pagodat jutellen mukavia huumorintajuisen oppaamme kanssa. Pagoda on kuuluisan munkkiopettajan haudatun tuhkauurnan päälle rakennettu torninkaltainen muistomerkki. Shaolinin temppelialueella niitä on 240, joista vanhin on jostain 1200 vuoden takaa ja viimeisin vuodelta 2005.
Temppelialueelta ajelimme läheiseen kuppilaan syömään. Kuppilaan kuljettiin suurehkon krääsäputiikin läpi ja länsimaisten naamojen näkeminen sai myyjät nopeasti sytyttelemään tiskien kohdevalot. Lounaalla Kirsi urheili ensimmäistä kertaa pelkästään syömäpuikoilla käyttämättä haarukkaa. Pöperö oli syötävää jättämättä erityistä muistojälkeä. Juhan olut oli kuin väljähtynyttä simaa. Varikkopysäkillä pystyi hengittämään vain ulospäin.
Ajelimme jälleen tunnin verran kohti Luoyangia. Beijingin kuskistamme poiketen tämä kiinalaisshumi oli ripeää sorttia. Ohi mentiin vaikka kolme rinnan suurella vaihteella nytkytellen vastaantulijoista välittämättä. Torvi soi kaikille samaan suuntaan meneville ihan varmuuden vuoksi. Silti Juha onnistui nukahtelemaan takapenkillä.
Matkalla hotellille poikkesimme katsomassa ikivanhaa luola-asumusta, joka on kaivettu kuutisen metriä maan sisään. Kämppä oli ollut kymmenen luolaa ja keittiö ennenkuin raskaan traktorin aiheuttama sortuma oli tehnyt neljä kelvottomiksi. Nyt jäljellä oli keittiöluolan lisäksi enää 97-vuotiaan emännän uniluola, isännän virkaa toimittavan sukulaismiehen luolashoppi ja pari tyhjää vierasluolaa. Lisäksi varastoluola täynnä romua ja oksia sekä peliluola, jossa kymmenkunta nuorta pelasi mahjongia parin pakkilaatikon päällä.
Vierailu kodissa maan alla
Neljän tähden Jingan Peony Plaza muodosti melkoisen kontrastin juuri näkemällemme asumukselle. Luolatädillä ei näkynyt CNN. Pitkään odotettujen suihkujen jälkeen oli todella kiva lähteä katselemaan hotellin aulakerroksen tarjontaa. Hotellin shopista löytyi Juhalle paita helpottamaan nopeasti hupenevien puhtaiden vaatteiden haastetta. Istahdimme kahville aulabaariin, jossa iltapukuun pukeutunut kiinatar pahoinpiteli flyygelillä eurooppalaisia klassikkoja.
Tilasimme puoliummikolta nuorukaiselta kahvit. Kirsille se tavallinen – puolet kahvia, puolet kuumaa maitoa. Tilauksen saapuessa saimme kaksi kahvia ja nekallisen kylmää kermaa.
- ”This is not hot milk.”
- ”But wit coffee we only have thif.”
- ”But we want hot milk, not cold cream.”
- ”We only haf hot milk in glas.”
- ”Ok then bring one.”
- ”But we only have milk in glas and it cost 15 yuan.”
- ”That’s ok.”
- ”But hot milk in glas cost 15 yuan.”
- ”I don’t care. Just bring it.”
Kaverin mielikuvituksen rajallisuutta osoitti myös, että maito todellakin tuli korkeassa lasissa eikä kaatoastiassa. Saatteena saatu yrmeä ilme hoiti tipit nollille.
Hotellissa on myös taidekauppa, jossa myydään paikallisen kuuluisuuden töitä. Tykästyimme yhteen ja tinkiminen alkoi. Lopputuloksena lähdimme putiikista alle puolet alkuperäisestä maksaneen työn kanssa. Sitten olikin jo aika levätä ja valmistautua seuraavan päivän törkeän aikaiseen herätykseen.
