Chicago – New York

Julkaistu Kategoriat USA 2012Avainsanat , ,

Heräsimme aivan normaaliaikaan, koska lentomme olisi vasta kahden aikoihin. Aamiaisen jälkeen roudasimme tavaramme samalle maanalaiselle juna-asemalle kuin saapuessamme. Nina oli erityisen ilahtunut saatuaan ladattua matkakorttiimme juuri sen verran, että se meni nollille maksaessamme. Katselimme junamatkan maanpäällisellä osalla aurinkoisia maisemia.

Kentällä hörhöilimme hiukan self check-in -laitteen kanssa ennen kuin virkailijan avustuksella saimme myös matkalaukut tsekattua. Päätimme ottaa kevyen välipalan ennen lennon lähtöä, koska ruokailu myöhästyisi. Huippukokki Wolfgang Puckin nimeä kantavan ruokalan simpukkakeitto oli ihan kelvollista, mutta mestari itse olisi varmasti kavahtanut kirveellä pilkottujen vihannesten tarjoamista salaattina. Henkilökunnan puolitöykeä hälläväliä asenne asiakkaisiin ei myöskään parantanut kokemusta.

Poimimme kupposet Starbucksista ja Nina pääsi kokeilemaan Cinnamon Dolce Latte -kahvia. Juha otti proosallisesti regularia. Ninan juoma oli todella hyvää – ensimmäiset puoli kuppia. Sitten makeahko liemi alkoi tökkiä. Juhan tavallinen kahvi oli tavallista karseampaa. Molemmat jäivät juomatta loppuun.

Portilla odotellessamme tuli kuulutus, että koneessa oli jokin tuulilasiongelma. Lento myöhästyisi, kunnes löytyisi toinen kone tilalle. Viivästyksen kestoa ei osattu sanoa. Samalla kerrottiin, että tasan kolmelta lähtee toinen lento, jossa on tilaa. Ohjeen mukaisesti hilppasimme reippaasti Rebooking Centeriin, jonka puhelinpalvelun kautta Nina vaihtoi lentomme. Kävelimme saamallemme porttinumerolle vain löytääksemme sieltä viestin portin vaihtumisesta. Vihdoin oikean portin luona Nina tulosti automaatista uudet boarding passit.

Itse lento meni hyvin, joskin kolmepaikkaisen istuimemme ikkunapaikalla istuva vanha herra oli joko todella huolestunut jostain tai vahvasti lentopelkoinen. Jos hän ei pitänyt tiukasti kiinni tarjoilupöydästään, niin hän nojasi siihen pää käsissään. Hän ei puhunut muuta kuin käski Juhan ottaa kätensä pois välissämme olevalta ”hänen” käsinojaltaan, johon ei itse koskenutkaan.

Päästyämme La Guardian kentälle menimme odottelemaan laukkujamme – turhaan. Chicago ei ollut saanut lupauksista huolimatta konetta vaihtaneiden matkatavaroita siirrettyä toiselle lennolle. Me ja kohtalotoverimme jonotimme matkatavaraselvitykseen, jossa kerrottiin laukkujen saapuvan tunnin jälkeemme lähtemään päässeellä alkuperäisellä lennolla.

Päätimme odotella mieluummin kuin ottaa se riski, että laukkujen toimittaminen hotellillemme sössittäisiin myös. Poistumishallin tarjonta on ymmärrettävästi melko heikkoa. Pidimme nälkää loitolla pussillisella suolatikkuja ja suklaapatukoilla. Tunnin odottelun jälkeen laukkumme putkahtivat hihnalle.

Emme edes harkinneet muita kuljetusmuotoja vaan hyppäsimme taksiin. Kuljettaja oli ilmeisesti vähintään toisen polven amerikkalainen, koska puhui ilman korostusta. Juttelimme kaverin kanssa mukavia koko kohtuullisen lyhyen taksimatkan. La Guardia on paljon lähempänä keskustaa kuin JFK ja liikenne sieltä vetää paremmin. Taksin päästyä Manhattanille tuntui kuin olisi tullut kotiin.

Desmond Tutu Centerin respasta saimme avaimet ja nousimme neljänteen kerrokseen hissillä, joka päästi jokaisen kerroksen kohdalla vihaiselta ankalta kuulostavan töräyksen. Kotiuduttuamme oli jo aika löytää syötävää. Manhattanilla voi lähteä hotellista suunnittelematta missä aikoo syödä. Ravintoloita on melkein joka korttelissa ja joissakin useita.

Käännyimme etelää kohti ja heti seuraavassa kadunkulmassa on ravintola. Se näytti kuitenkin iltakahdeksan aikoihin enemmän juottolalta, joten jatkoimme kokonaista 40 metriä eteenpäin. Moran’s näytti paljon kutsuvammalta ja astuttuamme sisään pyysimme nähdä ruokalistan. Hovina toimiva rouva tuntui ottavan hiukan nokkiinsa, kun emme suoraan pyytäneet pöytää. Lista näytti kuitenkin niin hyvältä, että päätimme jäädä.

Saatuamme pöydän valitsimme molemmat todella hyvältä kuulostavan Linguini Moran’s, joka on meren antimia sisältävä pasta. Jouduimme odottelemaan tarjoilijaa jonkin aikaa. Luoksemme tullut ystävällinen vanhempi miestarjoilija pahoitteli viivettä ja selitti sen johtuvan henkilökunnan vajaamiehityksestä sairaustapausten takia.

Odotellessamme ruokia nautiskelimme ravintolan iloisen railakkaasta ilmapiiristä. Chicago oli ihan miellyttävä, mutta kuitenkin meistä molemmista tuntui kuin olisimme tulleet maaseutukylästä kaupunkiin.

Ruokamme saapui kohtuuajassa ja se oli aivan fantastisen hyvää. Mukava miestarjoilijamme jutteli vielä jonkin aikaa kanssamme kaikessa rauhassa vaikka kiire ei selvästikään ollut vielä hellittänyt. Ilta oli jo pimentynyt poistuessamme ravintolasta. Ilma oli kymmenkunta astetta lämpöisempi kuin yksikään reissumme päivä toistaiseksi eikä tuullut lainkaan. Hyvän ruoan virkistäminä teimme vielä muutaman korttelin mittaisen kävelylenkin hotellimme ympäri ennen paluuta huoneeseemme.

3 thoughts on “Chicago – New York”

  1. Kyllä nyt on koettu paljon uutta ainakin Chigagon osalta. Luin koko viikon yhteen menoon, koska en aikaisemmin saannut kirjattua itseäni sisälle. Pestessäni hampaitani aivoni saivat ilmisesti jonkinlaisen sysäysksen harjasta ja muistin, että käyttäjätunnuk-
    seni on pelkkä eero. Hyvää jatkoa matkallenne ja hyvää ja ilmisesti mämmitöntä pääsiäistä toivottelevat Eero ja Monica.

    1. Meidän pitäisi reissata enemmän, jotta lukijat muistaisivat tunnukset. 🙂

  2. Kiva, että pääsit lukemaan. Oikein hyvää pääsiäistä myös sinne.

Kommentointi on suljettu.