Tallinna 2009

Julkaistu Kategoriat Laivalla, MatkailuAvainsanat ,

Ninan kännykkä herätti ennen kuutta aamuna, jonka piti Juhan mielestä olla tavallisen laiska lauantai. Saatuaan epämääräisen kommentin ”yllätyksestä” hän suostui kuitenkin nousemaan ja suoritti aamutoimet innostuksesta kihisevän Ninan esimerkkiä noudattaen.

Vielä taksissa Ruoholahden kohdalla Juha ihmetteli mielessään aukesiko Ekbergin kahvila todella näin aikaisin. Yllätyksen kokoluokka alkoi valjeta taksin kaartaessa Länsisatamaan. Aamu ei tosin ollut vielä valjennut, mutta vaikka Helsingin taivas oli puolipilvinen niin keli oli sateeton.

Juha heräili pikkuhiljaa sataman kuppilan kahvin avustuksella. Parhaan ystäväpariskunnan ilmestyessä paikalle Nina paljasti, ettei ollut tämän yllätyksen takana vaikka oli loistavasti onnistunut pitämään asian Juhalta piilossa. Ystävämme Heini ja Timo olivat juonineet ja järjestäneet tämän kaappauksen Juhan heinäkuussa olleen 50-vuotispäivän kunniaksi. Samalla juhlittiin Juhan ja Timon 11-vuotista ystävyyttä.

Kuten aina tämän nelikon tavatessa alkoi juttu luistaa täysillä heti. Sitten olikin jo aika siirtyä päivän ensimmäiseen jonoon kohti Tallink Superstaria. Lipuntarkistuksen jälkeen jono eteni reipasta kävelyvauhtia puolen kilometrin matkan terminaalin käytäviä itse laivalle, jossa liput katsottiin pikaisesti uudelleen.

Aamiaiselle olikin sitten jo melkolailla hitaammin etenevä jono, joka alkoi heti neuvostoliittolaista kuulantyöntäjää muistuttavan rouvan kerättyä aamiaislippumme. Pojat jäivät jonottamaan tyttöjen etsiessä vapaata pöytää. Sellainen löytyikin heti, kun henkilökuntaan kuuluva kertoi tytöille pöydissä olevien ”Varattu”-lappujen tarkoittavan sitä, että siihen sai istua. Nautimme aamiaisen kaikessa rauhassa katsellen miten sade alkoi tehdä viiruja laivan ikkunoihin lähestyessämme Tallinnaa.

Satamassa tulikin vettä todella anteliaasti ja vaakatasossa. Sateenvarjoista huolimatta ehdimme jo kastua jonkin verran ennenkuin onnistuimme pyydystämään taksin, joka vei meidät lähelle raatihuoneen toria. Kurja sää ei kuitenkaan onnistunut latistamaan seurueemme hauskanpitoa ja vanhan kaupungin suojaisilla kaduilla sadekin alkoi hellittää. Astuimme ensin sisälle läheiseen ensin turisti-infoon, jossa tytöt kyselivät vinkkejä käyntikohteista.

Tallinnan vanhan kaupungin kadut eivät pursua pikkuputiikkeja, mutta Timon navigoidessa karttaan piirrettyjen ruksien mukaan kuljimme katselemassa – ja lämmittelemässä – muutamassa käsityöläispajassa ja matkamuistoliikkeessä. Sadekin taukosi.

Kellon lähestyessä puolta päivää Juhallekin kerrottiin, että meillä oli pöytävaraus läheisessä ravintolassa. Ravintola Controventoa oli suositellut Ninan työkaveri, joka tuntee Tallinnan hyvin. Suositus osoittautuikin erinomaiseksi ja nautimme mahtavan upean lounaan mukavassa ilmapiirissä. Annoskokokin oli sellainen, että alku- ja pääruoan jälkeen jätimme suosiolla jälkiruoat väliin.

Juha sai kuulla, että seuraava ohjelmanumero olisi pojilla kuumakivihieronta Reval Day Spassa. Tytöt kävisivät sillä aikaa shoppailemassa ja tulisivat sitten samaan paikkaan kasvohoitoon ja lunastamaan pojat ulos.

Juha ja Timo löysivät hoitolan helposti. Porttikäytävän ovessa oleva mainoskehys meinasi hajota kappaleiksi Timon painaessa siihen kiinnitettyä ovikellon nappia. Hetken kuluttua tuli pieni valkoisiin pukeutunut nuori nainen päästämään meidät portista. Seurasimme häntä sisäpihan kautta toiseen kerrokseen, jossa toinen nainen oli järjestelemässä edellisten asiakkaiden poistumista.

Keskenään vitsaillen Juha ja Timo kävivät hoitopöydille mahalleen hoitohuoneen hämärässä. Hetken kuluttua tulivat hoitajat ja kuulimme miten he kolistelivat kivien kanssa. Siinä vaiheessa, kun hoitaja sanoi kolmannen kerran ”kertokaa, jos kivet tuntuvat liian kuumilta”, kiusaus kävi Juhalle ylivoimaiseksi ja hän kysyi onko lähimmässä sairaalassa palovammayksikköä. Sitä ei kuitenkaan tarvittu ja liki tuntia myöhemmin lepäsimme rentoutuneina, kun kuulimme ovikellon soivan tyttöjen pyrkiessä sisälle.

Tytöt saapuivat shoppailusaaliineen ja jäivät teetä juoden odottelemaan hoitojensa alkamista. Pojat suunnistivat takaisin vanhaan kaupunkiin. Kiersimme muutaman korttelin zen-suunnistuksella. Tihkusateen alkaessa muuttua rankemmaksi päätimme hakeutua sisätiloihin. Timo tiesi, että Viru-hotellin kyljessä on ostoskeskus, joten suunnistimme sinne.

Kiertelimme ostaria jonkin aikaa ennenkuin päätimme parkkeerata kahville. Wayne’s Coffeessa katselimme pari minuuttia miten tarjoilijatytölle oli sillä hetkellä tärkeämpää puunata tiskiä vaikka näki meidän odottavan. Käännyimme kannoillamme ja nousimme toisessa kerroksessa olevaan kahvilaan. Nautimme espressot ja Juha myös palan sacher-kakkua. Tytöt saapuivat Viru Keskukseen kasvot loistaen niin hoidoista kuin hauskasta päivästäkin. Kello alkoi olla jo sen verran, että nappasimme taksin hotellin edustalta ja ajoimme satamaan.

Laivaan pääsi sisälle melko pienellä jonottelulla. Suunnistimme suoraan keulabaariin, josta saimme viimeisen kolmen hengen pöydän. Saimme neljännen tuolin viereisestä pöydästä, jossa istui pariskunta. Selailimme aikamme laivan ostoslehtisiä ennenkuin tytöt lähtivat shoppailemaan. Heidän palattuaan – paljon myöhemmin – oli poikien vuoro.

Tytöiltä saadun vinkin mukaisesti Juha meni heti kassajonoon Timon alkaessa kerätä ostoksiaan. Hyvä olikin, sillä jono alkoi kassoilta ja kiersi lähes koko myymälän palaten sitten takaisin. Poikien ostokset oli kerätty ennenkuin jono oli kulkenut yhtä seinän mittaa. Aika kului mukavasti katsellen ja kommentoiden kulloinkin kohdalla olevia tuotteita. Poikien palattua takaisin keulabaariin olikin jo aika kerätä kamppeet ja jonottaa ulos laivasta. Palasimme kotiin Timon ja Heinin kyydissä.

Kiitos upeille ystäville loistavan hauskasta yllätyksestä!