Norwegian oli aikaistanut alunperin myöhään illalla lähtevän lentomme. Juha saapui taksilla Ninan työpaikalle, josta jatkoimme saman tien Ninan autolla kentälle. Auto sai parkkipaikan tällä kertaa P5-rakennuksesta.
Perjantain iltapäivä Helsinki-Vantaalla oli vilkas, mutta sekä turvatarkastus että myöhemmin koneeseen nouseminen menivät sujuvasti. Lento sujui leppoisasti ja perjantaitunnelma näkyi myös koneessa. Käytävän toisella puolella istuvan miesporukan luo kertyi koko lennon ajan muita jalkapallofaneja juttelemaan penkkirivimme kohdalle.
Laskeuduttuamme Fiumicinon kentälle oli ilta jo pimentynyt. Teimme kujanjuoksun ohi asiakkaita terminaalin aulassa pyydystävien taksikuskien. Poimimme ulkopuolelta pirssin, jonka kyljessä luki selvästi kentän ja keskustan välinen kiinteä hinta (48 euroa).
Saapuminen Fiumicinoon
Roomalainen liikenne oli juuri sellaista kuin sen saattoi kuvitella olevan. Hyvin vetävällä moottoritiellä nopeusrajoitus oli lähinnä suositus. Kuskimme oli noin viisikymppinen tukeva paikallinen. Hän lauleskeli hissukseen mukana radiosta kuuluviin lauluihin. Esityksen keskeytti ajoittain kommentit muiden tielläliikkujien osaamisesta.
Majapaikkamme Banchi Vecchi NY löytyi samannimiseltä kujalta aivan ydinkeskustasta. Olimme soittaneet arvioidun saapumisajan heti saatuamme taksin kentältä. Isäntämme ilmeisesti näki asuntonsa ikkunasta meidän purkautuvan taksista, koska hän ilmestyi heti kadulle esittäytymään.
Varaamamme asunto oli viereisessä porttikäytävässä toisessa kerroksessa. Todella ystävällinen isäntämme Giuseppe esitteli asunnon ja sovimme siivouksen ajankohdat. Hänen poistuttuaan kävimme viereisellä kadulla olevassa minimarketissa ostamassa ilta- ja aamupalatarpeita.
Onnitteluni onnistuneesta matkasta ja hyvän oloisesta asunnosta. Olette rakkaat.