Edellisilta oli mennyt myöhään, joten herätysaika oli sovitettu aamiaiselle ehtimiseen. Meillä ei ollut mitään suunniteltuna, joten päätimme pitää shoppailupäivän. Valitsimme kohteeksi Shibuyan alueen vaikka olemmekin yli 30-vuotiaita.
Aurinkoinen päivä tervehti meitä kävellessämme hotellilta asemalle. Tuttu Yamanote vei meidät perille ja nousimme katutasolle, joka oli lähes yhtä vilkas kuin saapumisiltana perjantaina. Ensin piti saada lisää kahvia, jonka virkaa sai tällä kertaa hoitaa Caffe Mocha Starbucksissa.
Pääkohteemme oli Loft-tavaratalo, jollaiseen olimme tutustuneet Kiotossa. Se on japanilainen tavarataloketju, joka myy kaikkea mahdollista pikkukrääsästä retkeilytarvikkeisiin ja huonekaluihin. Meistä oli hauskaa kierrellä katsomassa tavaraa, joka osin poikkeaa melkoisesti kotimaan prismojen ja supermarkettien tarjonnasta.
Juha oli merkinnyt Maps.me-karttaan jälleen yhden Sushi Zanmai -ketjun ravintoloista läheltä metroasemaa. Sen löytäminen osoittautui kuitenkin haastavaksi Maps.me -sovelluksen osoittaessa jälleen kerran miksi se ei ole se, jota normaalisti käytämme. Sijaintiosoitin poukkoili ja pyöri tajuamatta kulkusuuntaa. Sen lisäksi aseman vieressä oleva valtaisa rakennustyömaa sai meidät hetken luulemaan, että etsimämme rakennus oli purettu.
Juuri, kun olimme luovuttamassa ja aikeissa etsiä jonkin toisen ravintolan, Juha bongasi Zanmain kyltin muutaman kymmenen metrin päästä vastakkaisessa suunnassa Maps.me:n ilmoittamasta paikasta. Astuessamme ovesta pieneen ravintolaan kaikki kokit huikkasivat tervehdyksen tuttuun tapaan.
Nautimme aivan valtavan hyvän lounaan, joka oli aivan niukalla kolmostilalla sushikokemuksistamme, ykkösenä olevan Dotonborin Zanmain ja kakkosena olevan Tsukijin pikkupuodin jälkeen. Riisi oli jälleen parempaa kuin Tsukijissa.
Yleisenä havaintonamme japanilaisista ravintoloista suosittelemme lämpimästi istumista kokkien työtilaa reunustavan tiskin ääreen. Se on sekä mukavan intiimiä että viihteellistä. Molemmat tuntemukset puuttuvat istuttaessa pöydässä tai valittaessa annoksia, jotka putkahtavat eteen kuljettimella.
Pyörimme vielä muutamassa putiikissa ja ostamassa iltapalaa hotellille ennen sinne paluuta. Pidimme päivän kaupungilla melko lyhyenä, jotta voisimme pakata kaikessa rauhassa. Nina oli aamulla bongannut mielenkiintoisen näköisen kujan hotellimme lähintä asemaa vastapäätä ja palatessamme kuljimme sen kautta. Löysimme aivan Shiba-alueen bisnestyylistä poikeavan pienten kujien sokkelon, jossa on runsaasti ravintoloita.
Pakattuamme kävimme hoitamassa laskumme valmiiksi, jottei se veisi aikaa muutenkin aikaisesta lähdöstä seuraavana aamuna. Vastaanottotiskin ystävällinen neiti ei silmäänsä räpsäyttänyt halutessamme maksaa suurimman osan käteisenä, jota meillä oli vielä reilusti jäljellä matkakassassamme. Jätimme vain hiukan jenejä lähtöpäivää varten.