Raumalinnan aamiaisen sisältö oli ihan kelvollinen, mutta buffetin sijoittaminen alakerran pubin pieneen sivuhuoneeseen ei ollut ihan paras mahdollinen toimintamalli korona-aikana. Pakattuamme auton käänsimme keulan kohti etelää ja ajelimme tietöiden täplittämää E18-väylää Turkuun.
Ensimmäinen pysäkki oli Melontapiste, jonka Juha oli bongannut netistä edellisiltana. Mahdollisen uuden harrastuksen tarvikkeita myyvä liike kiinnosti vaikkei tarkoitus ollutkaan hankkia vielä mitään. Melontakeskuksesta vuokralle saadut liivit eivät olleet oikein istuneet Juhalle, joten tarkoitus oli katsoa millaisia olisi tarjolla erikoisliikkeessä.
Ystävällisen nuoren myyjän avustuksella Juha löysikin mukavasti istuvan liivin poistuvien mallien valikoimasta. Juhan aikoessa pysyä päätöksessään olla hankkimatta vielä mitään, Nina päätti ostaa liivin Juhalle syntymäpäivälahjaksi. Tämän ilahduttavan yllätyksen jälkeen katselimme vielä hetken eri kajakkimalleja ja jatkoimme sitten Turun keskustaan.
Saimme auton Martinsillan kupeessa olevalle pysäköintialueelle, jossa on mielenkiintoisesti yksi rivi ilmaisia kahden tunnin paikkoja, pari riviä maksullisia neljän tunnin paikkoja sekä pari lyhyttä riviä ilmaisia kuudentoista tunnin paikkoja. Jälkimmäisiä ei ollut vapaana, joten laitoimme ilmaiselle kahden tunnin paikalle.
Lähdimme kulkemaan joenrannan kävelykatua itään etsiskellen sopivaa lounasravintolaa. Nina oli vuosia aiemmin käynyt Smör-nimisessä ravintolassa, joten suuntasimme sitä kohti katsellen samalla muuta tarjontaa. Tarjontaa olikin runsaasti, mutta Oobu-saaristolaisravintolan lista tuntui houkuttelevimmalta.
Nousimme portaita talon toiseen kerrokseen ja saimme valita mieleisemme pöydän. Valitsimme sen pikkuruiselta parvekkeelta, johon mahtui kolme kahden hengen pöytää. Tilasimme annokset nieriää varhaisperunoilla. Ruoan saapumista odotellessa katselimme rannan kävelykadun vilinää ja nautimme jokimaisemasta.
Annoksessa oli nieriän ja perunan lisäksi keitettyä kukkakaalia, bok choyta, parsaa ja sokerihernettä sekä sitruunavoikastike. Makujen harmonia toimi valtavan hyvin. Pääruoan nautittuamme alkoi hiukan pisaroida, joten siirryimme sisätilaan jälkiruokaa varten. Nautimme suussasulavan maukasta suklaakakkua tuoreiden mansikoiden kanssa. Palvelukin oli rennon ystävällistä ja fine dining -tasoista, joten koronan aiheuttama kuiva kausi ravintoloissa syömiselle päättyi ikimuistoisella tavalla.
Palasimme takaisin autolle ja loistavalla tuurilla saimme sen siirrettyä juuri vapautuvalle 16 tunnin paikalle. Olimme sopineet tapaavamme Juhan nuoremman tyttären Tiinan, joka asui Turussa. Meillä oli vielä hetki ennen sovittua aikaa, joten käyskentelimme lähikaduilla todeten, ettei kyseessä ollut ainakaan mikään erityisen vilkas kauppakeskittymä.
Sovittuun aikaan neljältä odottelimme Martinsillan grillin edustalla. Tiina soitti kysyen missä olimme, koska hän ei nähnyt meitä. Grillin antaminen maamerkiksi ei auttanut, koska osoittautui, että Tiina oli mieltänyt aivan eri sillan Martinsillaksi. Ilmaistuaan suuren huvittuneisuutensa tästä Juha kehotti Tiinaa odottelemaan kävelykadulla saapumistamme pari siltaa itäänpäin.
Vietimme hauskan jutustelutuokion nautiskellen samalla jäätelökioskin tarjonnasta ennen kuin lähdimme palaamaan autolle Tiinan lähtiessä kotiinsa. Palasimme E18-moottoritielle ja ehdimme vielä yhyttää saderintaman ennen paluuta kotiin hauskalta ja helteiseltä minimatkaltamme.
