Isäni ja äitini rakensivat yhdessä upean pienoisrautatien, joka on nyt katoamassa. Päätin dokumentoida radan ja kaluston sekä hieman asiaan liittyvää henkilöhistoriaa. Sain avukseni ystäväni, joka on puoliammattilainen valokuvaaja.
3 kommenttia artikkeliin ”Tribuutti vanhempieni harrastukselle”
Kommentointi on suljettu.
Hei, aivan uskomattomat työn ovat vanhempasi tehneet! Tuolle pienoisrautatielle pitää ehdottomasti löytyä uudelleensijoituspaikka. Eikö Suomesta tosiaan löydy ketään, joko yksityistä henkilöä tai yhdistystä/järjestöä, joka haluaisi ottaa ko. rautatien?
Working on it. 😉
Ajattelin myös, ettei ainutlaatuinen työ saa päättyä siten, ettei tulisi useiden nähtäväksi. Tulee tietenkin mieleen Vr, mutta ei niillä ole rahaa. Entäs uusi Kirjasto, siellä sen näkisi moni. Minulla ei tietenkään ole käsitystä rakenteen koosta.