Kerrankin sai lähteä lentomatkalle joutumatta heräämään pikkutunneilla. Rauhallisesti vietetyn aamun jälkeen ajelimme omalla autolla lentokentälle. Kahden viikon pysäköinti P3-alueella tuli selvästi edullisemmaksi kuin edestakaiset taksimatkat.
Söimme lounasta Fly Inn -ravintolassa, joka otti aivan loistavasti huomioon Ninan ruokarajoitteet ja tuunasi hänelle todella maukkaan version nieriä-annoksesta. Myös Juhan purilainen oli oikein maittava. Lentokentän kahvitarjonta oli perinteisen surkea, koska kaikissa kuppiloissa tuntuu olevan vain yksi ja sama vaihtoehto. Aiemman Brazil-mafian tilalle oli tullut Lavazza, joten jätimme suosiolla väliin espressopaahdosta tehdyn suodatinkahvin. Juhan mielestä Lavazza on tarpeeksi pahaa ihan espressonakin.
Norwegianin koneeseen pääsi kätevästi sekä putkesta että takaovesta, joten kone täyttyi nopeasti ja melko sujuvasti. Juha ei ollut aiemmin koskaan lentänyt Norwegianilla, joten hän kiinnitti huomiota erityisen sujuviin ja kohteliaisiin kuulutuksiin. Koneessa ehti tulla melko kuuma ennen lähtöä, joka viivästyi varttitunnin kuulemma Ranskan päässä olevan lennonjohtajien lakkoilun takia.
Lento sujui kuitenkin hyvin ja reilun kolmen tunnin jälkeen kone kiersi ensin mantereelta meren ylle ja sitten U-käännöksen jälkeen alkoi laskeutua mereen – tai siltä se ainakin näytti. Ranta näkyi koneen vasemmalla puolella merenpinnan tullessa koko ajan lähemmäs. Kosketus tapahtui kuitenkin maalle, joka ilmestyi koneen alle vain hetkeä ennen pyörien osumista niemen kärjessä olevalle kiitoradalle.
Ostimme terminaalista bussiliput ja ajelimme muutaman minuutin matkan rantabulevardia osoitteeseen, josta saisimme asuntomme avaimet. Kun ovikellon painelu ei tuottanut tulosta, Juha soitti yhteysnumeroon ja sai koodin ulkoseinässä olevaan turvakaappiin. Sieltä löytyi kirjekuori, joka sisälsi avainten lisäksi kulkuohjeet asunnolle ja muuta olennaista tietoa.
Toisen bussiajelun jälkeen olimme perillä kaupungin ydinkeskustan ja rannan välissä olevassa Jean-Médecin-kaupunginosassa, jossa asuntomme sijaitsi. Ulko-ovi avautui pienellä avaintägillä ja kavuttuamme kolmanteen kerrokseen käytimme hetken huoneistomme oven ranskalaiseen lukitsemislogiikkaan tutustumiseen.
Saatuamme matkatavaramme sisälle lähdimme saman tien käymään lähikaupassa hankkimassa ilta- ja aamupalatarpeita. Jokaisen reissun ensimmäiseen kaupassakäyntiin kuuluu ihmetellä aiemmilta reissuilta tutun näköisiä tuotteita täysin muistamatta pitikö niistä vai ei. (Muista: et pidä Leerdammer-juustosta!) Roudattuamme saaliin kämpälle asetuimme taloksi pikkuruiseen asuntoon, jonka makuuhuoneen ikkunasta avautuu esteetön näköala – olohuoneeseen.
