Päivä valkeni – aiemmista poiketen eli aurinko pilkahteli. Ajelimme majalta Kilrushin venesatamaan. Lunastimme ennalta varatut liput Dolphin Discovery -yhtiön paatin kyytiin katsomaan Shannon-joen suistossa asustelevia delfiinejä.
Lippukassa kertoi, että edellispäivän retket oli pitänyt peruuttaa huonon näkyvyyden ja yltyneen merenkäynnin takia. Lisäksi kaikki seuraavien kolmen päivän retket oli myös peruutettu sääennusteen takia. Olimme siis osanneet varata sen ainoan aurinkoisen päivän puolitoista kuukautta aiemmin.
Olimme varautuneet jälleen täydellä sadevarustuksella, joten siitä ja lämpökerroksesta piti luopua – ainakin Juhan – jo satamassa auringon porottaessa pilvettömältä taivaalta. Edellispäivien sään takia ei ollut jotenkin tullut mieleen ottaa mukaan sekä sadevarusteita että aurinkosuojaa.
Paattiin lastautui noin 40 matkustajaa ja kolme miehistöön kuuluvaa. Yksi miehistön jäsen kävi läpi pakolliset turvaohjeet ja kertoi sitten, että lähdemme etsimään delfiinejä itäänpäin eli kohti joen yläjuoksua. Delfiineillä ei ole seurantaa, joten ne joutuisi etsiskelemään. Kolmas miehistön jäsen oli meribiologi, joka piti kirjaa havainnoista.
Lähdimme ulos joelle venesatamasta sulun kautta, joka pitää sataman vedenpinnan tasaisena riippumatta vuoroveden korkeudesta. Joki avautui eteemme laskeuduttuamme reilut kolme metriä. Ajelimme upeassa säässä leveän suiston pohjoista reunaa itään reilun tunnin. Sitten paatti teki U-käännöksen ja lähti palaamaan länteen lähempänä etelänpuoleista rantaa.
Lähdössä veneretkelle
Firmalla oli kuulemma ollut myös kaksi spotterivenettä etsimässä sadepäivien aikana piiloutuneita delfiinejä. Kahden ja puolen tunnin veneajelusta jäi käteen kaunis päivä vesillä, palanut nahka ja 25% hinnanpalautus havaintojen puuttumisen takia. Olisi väärin väittää, ettei v….tanut.
Kilrushissa kävimme nassuttamassa myöhäisen lounaan Kelly’s -ravintolassa ja sen päälle ostimme pehmikset kylän keskustan oudon ovaalikadun varrelta. Palasimme majalle hoitamaan nahkaa ja viettämään kauniin päivän iltaa.
