Heräilimme kännykkävekkarin avustamana kahdeksan aikoihin ehtiäksemme aamiaiselle. Yöksi luvattu ukkosmyrsky oli ilmeisesti mennyt ohitsemme, koska ulkona näkyi vain hienoisia sateen jälkiä. Raikas, joskin pilvinen, sää oli todella miellyttävää vaihtelua aiemmille helteille.
Korpoströmin aamiainen on hyvä ottaen huomioon hotellin pienuuden. Pienellä lisähinnalla saa jopa kananmunia paistettuna haluamallaan tavalla. Nautimme tuhdin aamiaisen kaikessa rauhassa katsellen terassilla maisemia liki tyvenessä kelissä. Viereisessä pöydässä käytiin vilkasta saksankielistä keskustelua. Yksi keskustelijoista oli selvästi suomalainen, joka oli matkustellut todella paljon.
Jonkin aikaa aamiaisen jälkeen lähdimme kävelylle lähiympäristöön. Toisin sanoen kuljimme parisataa metriä rantaan loppuvaa tietä takaisinpäin. Maksullisen parkkialueen infotaulusta näki selvästi, että lähistöllä ei ole yhtään mitään. Palasimme takaisin käyden kaikkien laiturien päässä katselemassa maisemia. Kurkistimme sisään pieneen koppiin, jossa on vaihtokirjasto eli yhtä jätettyä kirjaa vastaan voi ottaa yhden kirjan.
Saaristokeskuksen vieressä on pieni K-kauppa, josta ostimme mansikoita. Nautimme ne istuskellessamme ravintolan edustan laiturilla. Saaristolaismansikoiden syöminen raikkaassa ulkoilmassa hienoa maisemaa katsellen on aika kivaa.
Natustettuamme mansikat alkoi tuuli hiukan yltyä ja toi mukanaan pieniä sadepisaroita. Siirryimme saaristokeskuksen sisälle, koska Nina halusi tutustua siellä olevaan näyttelyyn. Kassatyttö lupasi laittaa neljän euron pääsymaksut huoneemme laskuun. Vilkaisimme vielä ulos, jossa tuli vettä antaumuksella.
Kiipesimme toiseen kerrokseen ja kuljimme hiljalleen läpi pari näyttelyhuonetta ja -käytävää. Esillä oli ilmeisesti saaristossa asuvien taiteilijoiden moderneja töitä ja muutamia vanhoja esineitä. Yhdessä huoneessa oli ”installaatio” eli projektori heijasti huoneen nurkkaan vesirajasta kuvattua meren liplatusta ja keskellä huonetta makasi reilun parin metrin mittainen pala ilmastointiputkea, jonka sisältä kuului mekaanista mölinää. Teoksen syvempi olemus jäi ainakin Juhalle arvoitukseksi. Näyttelyssä oli muutama ihan vinkeäkin oivallus, mutta parhaiten jäi mieleen yhden pienen aulan seinällä ollut sarja upeita valokuvia saariston luonnosta. Sadekin oli lakannut jo palatessamme huoneeseemme.
Surffailimme jonkin aikaa huoneessamme ennen siirtymistä lounaalle. Lounaaksi oli tarjolla maukasta lasagnea, jossa oli kunnolla lihaakin. Syötyämme istahdimme respan vieressä oleviin nojatuoleihin ja surffailimme vaihteeksi hotellin langattoman verkon läpi jälkiruokakahveja nauttiessamme. Ulkona tuuli yltyi selvästi ja kapean salmen täyttivät pienet vaahtopäät. Veneilijöillä oli todella tekemistä laiturista lähtemisessä ja varsinkin kiinnittymisessä. Tuuli ujelsi veneiden mastoissa palatessamme huoneeseemme jälleen K-kaupan kautta. Tällä kertaa saaliina oli karkkia.
Huoneen ikkunasta katselimme yhden moottoriveneen ja yhden purjeveneen kieppumista reippaassa tuulessa. Moottorivene pääsi neljännellä yrityksellä kiinnittymään kahden veneen välistä laituriin. Ruotsin lippua kantaneen purkkarin kippari oli selvästi tehnyt hommaa ennenkin. Moottoripaatin päästyä pois edestä pyörimästä, hän heitti kipon vauhdilla kahden veneen väliin gastin kaapatessa ulkopoijusta kiinni ja kippari jarrutti sulavasti ennen kosketusta laituriin.
Parin tunnin kuluttua taivas selkeni ja aurinko kirkasti maiseman hetkiseksi tuulen hieman tyyntyessä. Illalla tuuli oli kuitenkin sen verran raikas, että päätimme syödä illallisen sisätiloissa. Tehtyämme tilauksen me ja muut asiakkaat katselimme pöytäkeskustelun lomassa satamaan saapuvien tyylinäytteitä. Maukkaan illallisen kruunasivat hyvät jälkiruoat ja palasimme huoneeseemme kylläisinä. Illalla surffailimme kuin viimeistä päivää peläten joutuvamme olemaan seuraavat pari päivää nettipimennossa – apuaaa.