Lauantai alkoi tekstiviestillä Finnairilta. Maanantainen paluulentomme oli peruttu. Emme antaneet sen haitata nauttiessamme hotellin aivan erinomaisesta aamiaistarjonnasta. Nautiskelumme ohessa saapui uusi tekstari kertoen Finnairin löytäneen meille parhaan mahdollisen korvaavan reitin. Se alkaisi sen verran aikaisemmin, että maanantaina saisi lähteä melkein aamiaispöydästä kentälle päin. Kolme eri lentoa vaihtoineen kestäisi yli kaksi kertaa kauemmin ja olisi perillä seuraavan vuorokauden puolella. Kivaa!
Päivän ohjelmassa oli Portobello Roadin katumarkkinat. Ajoimme tuubilla Cloucesterista Paddintonille, jossa sai patikoiden melkein kilometrin päästäkseen länteen vieville linjoille. Markkinoita lähin asema on Ladbroke Grove pari korttelia Portobello Roadista länteen. Kävelimme ensin aivan markkina-alueen alkupäähän Golborne Roadin risteykseen. Kadun kapeudesta johtuen kojut ovat yhdessä rivissä samalla puolella katua ja myyjien pakettiautot parkissa kadun toisella reunalla. Kivijalkakaupat avaavat oviaan ja tuovat tavaraa kadun puolelle hyödyntääkseen markkinoita. Joillain sivukaduilla on myös kojurivistöjä.
Tarjonta on tyypillistä ammattimaiselle katumarkkinalle eli vaatteita, ruokaa ja enimmäkseen koriste-esineitä, joista iso osa on aitoa antiikkia. Aurinkoinen päivä oli saanut paikalle ihan reilusti kansaa, joista suurin osa oli turisteja. Jonkin aikaa kuljettuamme pidimme juoma- ja istumatauon Castle-pubissa. Juha tilasi tiskiltä Ninalle kokiksen ja itselleen kivennäisveden. Tarjoilija kysyi halusiko Juha pienen vai ison. Juha valitsi ison ja maksoi juomat. Kaveri ojensi kokiksen saman tien ja sanoi tuovansa kivennäisveden pöytään. Heti Juhan istuttua kaveri toikin kokiksen kokoisen kuplaveden. Juha ei tykännyt vedätyksestä ja joi tahallaan puolet ennen kuin kävi vajaan pullon kanssa kysymässä: ”Veloititko muuten minulta ison pullon?” Vastaus on välitön myöntö ja anteeksipyyntö. Iso pullollinen ilmaantui pöytään pikavauhtia.
Jatkaessamme matkaa näimme kuinka isohko joukko turisteja jonotti ottamassa kuvia nimettömällä ovella, jota reunusti molemmilla puolilla pylväspari. Myöhemmin meille selvisi, että se oli Notting Hill elokuvan kuuluisa ”sininen ovi” eli Hugh Grantin esittämän kirjakauppiaan kodin ovi. Käväisimme sisällä läheisessä kirjakaupassa, jonka oven vieressä oleva plakaatti kertoo sen olevan juuri ”se” elokuvan kirjakauppa. Paikka on niin suosittu ja ahdas, että yksi myyjä partioi ovella päästäen sisään halukkaita vain sitä mukaan, kun edellisiä tulee ulos.
Myöhemmin pidimme lounastauon Honest Burgers -ketjun ravintolassa, jonka rosmariinilla maustetut ranskanperunat ovet saaneet erityisiä kehuja. Sekä Ninan nautapurilainen että Juhan valitsema – Anthony Bourdainin kehuma – double smashed -purilainen olivat todella maukkaita. Päätimme nauttia kahvit jossain kuppilassa myöhemmin. Ensimmäinen yritys kolumbialaisia artistikahveja tarjoavassa kuppilassa epäonnistui. Valitsimme yhden kupillisen kumpaakin kahdesta käsinsuodatetusta vaihtoehdosta. Molemmat olivat laihoja ja sen lisäksi pahanmakuisia, joten ne jäivät juomatta.
Markkinoiden ainoat saaliit meille olivat Ninan Notting Hill -kirjakaupasta ostama kassi ja Juhan skottituotteita myyvästä kivijalkamyymälästä ostamat hanskat, joiden selkämys on tweediä ja kämmenpuoli nahkaa. Markkina-alue loppui Chepstow Villas -kadun kohdalle. Läheisessä Farm Girl -kahvilassa saimme vihdoin hyvää kahvia ja myös maukkaat kahvipullat.
Pohjoispäässä
Sillan alla
Eteläpäässä
Päätimme jatkaa shoppailulinjalla. Kuljimme Kensintonin puiston poikki Kensington High Streetin alkupäähän, jossa on TK Maxx -niminen halpiskauppa. Sen jälkeen jatkoimme katua länteen Ninan poiketessa muutamissa kaupoissa. Saaliiksi tuli yksi T-paita. Saimme idean piipahtaa vielä Harrodsilla ennen sen sulkeutumista. Huomasimme, että bussilinja 9 veisi suoraan lähistölle. Pysäkille saavuttuamme sen näyttö kertoi seuraavan saapuvan neljän minuutin päästä. Neljä minuuttia myöhemmin näyttö sanoi kolme minuuttia. Bussi saapuikin heti kymmenen minuutin päästä.
Katselimme tarkasti seuraavan pysäkin ilmoittavaa näyttöä ja yhtä ennen kohdettamme oli ilmoitus, että kyseinen pysäkki ei ole käytössä. Bussi kuitenkin pysähtyi siinä ja yhden ihmisen poistuttua kuski kuulutti jotain, joka ei kuulunut lainkaan bussin takaosaan. Ovet avautuivat ja sulkeutuivat pari kertaa ennen kuin matka jatkui. Näytön kertoessa meidän pysäkkimme olevan seuraava, painoimme heti nappia ja ”pysähtyy”-teksti syttyi. Muuten hyvä, mutta bussi ohitti pysäkkimme ja näyttö ilmoitti seuraavan pysäkin. Päästyämme vihdoin ulos saimmekin palata jonkin matkaa takaisinpäin päästäksenne Harrodsille.
Fiilisteltyämme jonkin aikaa luksustuotteiden seassa kulkien kerrosten välit faaraoiden hautaa muistuttavassa keskiportaikossa palasimme ulos hämärtyvään iltaan. Nautimme maukkaat risotot iltapalaksi vastapäisessä Caffe Concertossa, jonka decor vastasi täysin naapurinsa tasoa. Massut täynnä suunnistimme Knightbridgelle ja kävelimme puiston reunaa takaisin ohi Royal Albert Hallin ennen käännöstä Queens Gate ”kotikadulle”.