Reittimestari Ilari ideoi ja suunnitteli jo edelliselle vuodelle meille hienon ajelupäivän kesäkuun toiselle sunnuntaille. Koska sateinen sää johti silloin ajelun peruuttamiseen, oli meillä tälle vuodelle jo valmis suunnitelma. Kohteemme oli Mathildedalin Ruukkitehtaat (Facebook).
Pieni joukkomme kokoontui aamulla Muuralan Nesteelle. Jälleennäkeminen oli riemukasta, koska osa porukastamme oli nähnyt viimeksi kaksi vuotta aiemmin. Hiukan yhdeksän jälkeen Ilarin peesiin lähtivät Juha H, Marjut sekä Juha & Nina.
Neljän pyörän seurueemme pääsi nauttimaan mutkatiestä (1130) hienossa auringonpaisteessa vaikka lämpötila olikin vain noin 15 asteen tietämillä. Varjoisilla metsätaipaleilla viileyden huomasi selvästi.
Pidimme varikkopaussin Lohjan ABC:lla, jonka jälkeen mutkien nautiskelu jatkui tienumerolla 1070 kunnes kurvasimme lounaaseen tielle 104. Nautimme kupposet Fiskarsissa, jonka jälkeen kurvasimme Perniön kohdalta Ylönkylän kautta pääkohteeseemme.
Pysäköidessämme puoli yhden aikoihin Mathildedalin ruukkialueen uuden venesataman edustalle, tuli paikalle Ilarin vaimo Erna heidän lapsenlapsensa Livian kanssa. He olivat ulkoilemassa lähistöllä sijaitsevalta kesäasunnoltaan, josta Ilarikin oli aamulla tullut Espooseen meitä muita hakemaan.
Seurueemme lounasti Mathildan Marinassa buffetin antimilla ja Ninalle valmistettiin oma lohiannos. Ruoka oli hyvää vaikka hiukan turhan varoen maustettua. Palvelu oli erittäin ystävällistä ja reipasta.
Lounaan jälkeen kiertelimme pittoreskilla ruukkialueella. Katselimme vanhoja rakennuksia ja alpakoita, jotka näyttivät hassun aneemisilta talvikarvan keritsemisen jäljiltä. Juttelimme ja istuskelimme sekä kävimme sisällä pikku museossa, johon on kerätty muutamia esineitä ja kulkuneuvoja Teijon alueen historiasta.
Kolmen aikoihin hilpeä seurueemme palasi pyörille. Ajoimme Teijon kautta takaisin Perniöön, josta kurvasimme mutkatielle 1840. Puhalsimme reipasta tahtia varsin vaihtelevassa kunnossa olevalla tiellä, kunnes pidimme kahvitauon Kiskon Nesteellä.
Hyvästelimme jo ennen matkan jatkumista, koska suunnitelman mukaisesti Ilari johdatti meidät vielä Suomusjärvelle ennen kuin erkani palaamaan kesäasunnolleen. Me muut jatkoimme vanhaa Turuntietä (110) Helsinkiin päin. Yhteisen ajomatkamme pituudeksi tuli 226 kilometriä.
Juha H:n irtauduttua Nummelasta moottoritielle ehtivät Marjut sekä Juha & Nina ajaa hetken jopa sateessakin ennen Veikkolaa. Saderintama oli onneksi melko kapea eikä riittänyt kastelemaan kunnolla.
Kiitos Ilarille reissun ideoinnista ja letkan vetämisestä sekä kaikille aivan loistavan hauskasta päivästä! Lisäkiitos kaimalle GPS-tallenteesta omani hyydyttyä!
Kiitos teille kaikille jälleen kerran. Taisi olla pienin porukka minun mp-ajeluhistoriassa, mutta se ei menoa haitannut, hauskaa oli 🙂
Oikein leppoisaa kesää kaikille ja pidetään renkaat tiellä, ajelkaa maltilla. Tavataan taas viimeistään ensi vuonna:-)