Kesäkuun alussa julkistimme reissukutsun nettisivuna ja lähetimme linkin sähköpostilla muutamalle motoristitutullemme. Päiväreissulle Turkuun mukaamme lähtivät kesäkuun 2003 Bengtskärin-ajelulla olleet Marjut ja Kari. Kokoonnuimme Bembölen kahvituvalle aamuyhdeksäksi. Sää oli sateeton, mutta kolea.
Lähdimme suunnitelman mukaisesti Kuninkaantietä länteen ja Kirkkonummen jälkeen kurvasimme pohjoisen puoleiselle reitille. Saimme kanttailla pikkuteitä lähes yksinämme pikkuhiljaa aurinkoisemmaksi muuttuvassa säässä. Kahvipaussi pidettiin Fiskarsin Café Antique’ssa. Suolaisen ja makeankin aamupalan jälkeen Marjut innosti porukkaa kokeilemaan kaupan olleita hattuja.
Ajoimme lukuisien länsiuusmaalaisten ja varsinaissuomalaisten pikkupaikkakuntien läpi. P-kirjaimet vaan vilahtelivat silmissä (Perniö, Paimio, Piikkiö), mutta tienviitoissa näkyi myös hieman omalaatuisempiakin nimiä (Tuulihattu, Raadelma ja Ylhäisi). Nähtävää joka tapauksessa kertyi enemmän kuin ykköstiellä, vaikka reitillä pitävän kruunumerkin paikantaminen tuottikin ajoon tervetullutta seikkailun makua.
Turkuun saavuttuamme etsimme pyörille parkkipaikan joen rannalta. Kyseiseen kohtaan ei olisi saanut pysäköidä, mutta arvelimme linjan olevan lievempi tällaisena hulabaloopäivänä varsinkin kun vieressä oli jo muitakin ilman pikavoittoa. Patikoimme rannan ihmisvilinässä myyntikojujen tarjontaa tutkiskellen. Vanhalla Suurtorilla ja sen lähistöllä näkyi enemmän tai vähemmän rooleihinsa eläytyviä keskiaikaisesti pukeutuneita ihmisiä.
Jonkin aikaa kuhinaa seurailtuamme siirryimme tois puol jokkee ja kävelimme huomattavasti hiljaisemman pohjoispuolen mäkeä ylös Enkeliravintolaan. Koska olimme heti aukeamisaikaan paikalla ja alkuperäinen varauksemme ei täyttynyt niin saimme valita vapaasti pöydän. Lyhyen ”huonevertailun” jälkeen päädyimme Hanna Variksen sinisävyisen Lumottu maailma -huoneen ikkunan vierelle.
Tilasimme ”pitkän kaavan” mukaan ja alkuun tuotiin naposteltavaksi pestoa ja leipää. Juoksevansorttinen vihreä mömmö sai heti lempinimen ”enkelinoksennus”. Maussa ei toki ollut moittimista ja samaa pyydettiin toinenkin annos. Ruoka oli muutenkin hyvää, joskin ainakin Tähtikeinussa-nimen saaneet savustetut ankanrinnat valkosipulihillokkeella näyttivät orvoilta isoilla lautasillaan. Lisäksi Karin pihvi olisi kaivannut enemmän kypsennystä.
Palattuamme joen rannalle katsastimme pohjoisen puolen kojut, joiden tarjonta oli selvästi ”myöhemmältä keskiajalta”. Päätimme palata nykyaikaan ja pyörille tultuamme huomasimme arvion lievemmästä linjasta pysäköinninvalvonnassa pitäneen paikkansa. Tankkauksen jälkeen karautimme ratsuinemme stadiin laittamatta jalkaa maahan. Todella hauskan reissun loppupalaveri pidettiin ”Mutterilla” eli kahvila Kompassissa Kaivopuiston rannassa iltakahdeksan jälkeen.
