Olemme vasta tällä reissulla kunnolla sisäistäneet laiskojen aamujen nautinnollisuuden. Ikkunaluukkujen raoista puskeva aurinko kertoi sunnuntain alkaneen yhtä helteisenä kuin edellisetkin päivät.
Lähdimme lounasaikaan suunnistamaan Bairro Altossa olevaan legendaariseen Cervejaria Trindade -panimoravintolaan, jonka paikalla olleen luostarin historia alkaa jo 1200-luvun lopulla. Oman väittämänsä mukaan Lissabonin vanhin panimo on nykyisin myös ykkösluokan ravintola.
Räjäytimme lomabudjetin tilaamalla grillattua hummeria. Tarjoilija kävi esittelemässä meille juuri tankista nostetun kookkaan hummerin, joka yllättävän stoalaisesti odotti kohtaloaan. Parikymmentä minuuttia myöhemmin pöytään tuotiin halkaistu ja grillattu herkku, jonka nautiskelimme salaatin ja ranskalaisten perunoiden kera.
Lounaan jälkeen laskeuduimme alamäkeen ja pistäydyimme juomassa espressot niinikään legendaarisessa Café A Brasileirassa, joka oli aikanaan portugalin kansallisrunoilijan Fernando Pessoan kantakuppila. Edelleen alamäkeen Rua Garrettia käväisimme katsastamassa maailman vanhimman kirjakaupan Bertrandin. Siellä ei ollut lainkaan samanlaista historian havinaa kuin Porton Lellossa.
Kadun päässä olevasta ostosgalleriasta löysimme kivan sisustusliikkeen ja valitsimme muutaman tyynyn sinisen sävyissä, joita ei Suomesta saa. Tyynyjen sisukset jätimme kauppaan ottaen mukaan vain kauniit päälliset, koska muuten olisi saanut samalla ostaa matkalaukunkin.
Laskeuduimme Lissabonin pohjalle eli Baixan katuristikon alueelle. Nina löysi pienestä hattukaupasta itselleen todella tyylikkään ja muodikkaan kapealierisen hatun. Käyskentelimme kävelykatu Rua Augustaa etsien Ninan työkaverien kanssa tekemällään reissulla löytämäänsä ravintolaa. Cafetaria São Nicolau löytyi ja nautimme banana split -jäätelöannokset sen katuterassilla.
Kuljeskeltuamme aikamme Baixassa suunnistimme kotinurkille päin. Kävimme ostoksilla tutussa ja kaoottisessa Pingo Doce -marketissa. Kiivettyämme kotikatumme korkeudelle Juha vei ostokset asunnolle Ninan lähtiessä katsomaan vielä täydennystä lähimmän pikkukauppamme tarjonnasta. Kauppa oli kiinni, mutta Nina onnistui kuvaamaan lipunlaskun kansalliskaartin päämajan edessä.
Lipunlasku kansalliskaartin päämajan edustalla
Samalla hän huomasi, että viereisellä aukiolla oli markkinakojuja ja palasi asunnolle hakemaan Juhan mukaansa katsomaan tarjontaa. Kierreltyämme kojut istahdimme vielä nauttimaan virvokkeet ennen palaamista asunnolle.
Ei sitten löytynyt isompaa jäätelöannosta, vai lautasten kokoko rajoitti, että jouduitte tyytymään kuvaamiinne? Olette ottaneet käyttöön turistin tavat, nukutaan myöhään ja tuhlataan yli budjetin! Hyvä! Hattu on chic. Olikohan kirkko, jossa kävitte, se joka
ammoin pelasti kuningashuoneen jäsenet, jotka olivat menneet muistaakseni aamuhartauteen. Kaikki muu tuhoutui, mm. linna/palatsi. Vain kirkko säilyi.
Kirkko oli eri, tämä Basílica dos Mártires on rakennettu suuren 1755 maanjäristyksen jälkeen ja omistettu martyyreille, jotka osallistuivat 1147 Lissabonin takaisinvalloitukseen maureilta.
Lainehtiva aukio on tallella ja te löysitte sen.
Niin löysimme! Se on ikäänkuin meidän kotiaukiomm;, asumme lähellä, mutta kylläkin noin30 metriä korkeammalla 😀