Laskeuduimme pubiin aamiaiselle ja meitä tervehti ystävällinen hipsteri nimeltä Ross. Hotellin mannermainen aamiainen (siis ilman lämpimiä ruokia) oli sellaiseksi ihan hyvä. Ross lepatti hetken miettien mitä lähtevien hotellivieraiden kanssa pitää tehdä, mutta maksaminen onnistui ja saimme alennuskupongin parkkitaloon.
Lähdimme ajamaan kohti Edinburghia pilvipoutaisessa säässä. Matka taittui nopeasti moottoritietä. Lentokenttää lähestyessämme piti tankata, jotta voisimme palauttaa auton ilman lisäkustannuksia. Ainoa asema näkyi moottoritien vastakkaisella puolella ja sahailimme hiukan poistumisteiden ja liikenneympyröiden sokkeloa ennen kuin tankki oli täynnä ja nokka takaisin lentokenttää kohti.
Auton luovutus oli todella helppo prosessi. Budget sai meiltä erinomaisen arvosanan palvelun tasossa ja sujuvuudessa. Huvittavinta oli allekirjoittaa luovutus kännykän kokoisen laitteen kosketusnäytölle sormella. Juhan todetessa, ettei syherrös näyttänyt lainkaan oikealta, auton vastaanottanut rento nuorimies totesi paksulla murteella: ”Thats allright”.
Ajelimme keskustaan raitiovaunulla. Edinburgin raitiovaunulinja saa Helsingin metron näyttämään monipuoliselta ja nopealta. Liput piti ostaa ennakkoon automaatista. Ratikassa konduktööri kulki rastittamassa kynällä liput käytetyiksi. Modernin näköinen raitiovaunu kirskui mutkissa enemmän kuin ikivanha japanilainen vuoristojuna. Ovien sulkemisvaroitus sattui korviin.
Kuljettaja ja konduktööri vaihtuivat kaksi pysäkinväliä lentokentän päätepysäkiltä lähdön jälkeen(!?). Absurdiutta lisäsi se, että lentokentän ja kaupungin välillä ratikka pysähtyi keskellä peltoja oleville pysäkeille, joilta tuli lähes tyhjään ratikkaan yksittäisiä matkustajiakin. Ninaa huvitti erityisesti peltopysäkki, josta oli merkitty yhteys Bank of Scotlandiin.
Raitiovaunun päätepysäkki kaupungissa on York Place. Siitä oli vielä hiukan matkaa keskustan itäpuolella sijaitsevaan majapaikkaamme, joten siirryimme bussipysäkille. Linjan 26 auto tulikin lähes saman tien ja ajelimme muutaman pysäkinvälin. Olimme melko ajoissa ennen sovittua avainten luovutusta, joten istahdimme kivantuntuiseen leipomokahvilaan.
Ninalle löytyi niin maukas kakunpala, että hänen piti käydä varmistamassa, että se varmasti oli tehty ilman vehnää. Juha nautti todella hyvän leivonnaisen, jonka nimi oli kuulemma ”Pain of chocolate”. Suomalaiseen kuppilakulttuuriin verrattuna leipomon nuori henkilökunta oli todella ystävällistä ja jotenkin suloisen epätehokasta.
Lähempänä sovittua aikaa siirryimme osoitteen mukaisen oven ulkopuolelle odottelemaan. Ajan kuluksi mietimme valmiiksi missä järjestyksessä tekisimme illan puuhia. Samalla laskeskelimme käteisiä. Kolikoita kaivaessaan Juha löysi taskustaan Rab Ha’sin hotellihuoneen avaimet. Ne olivat jääneet antamatta Rossille. Juha soitti pubiin ja sopi avainten lähettämisestä postitse.
Hetken kuluttua ovesta putkahti lyhyt ja tanakka mies, joka vilkaisi laukkujamme ja kysyi olimmeko loma-asuntoa varten tulleet suomalaiset. Ystävällinen kaveri sanoi nimekseen Ian ja johdatti meidät kerroksen verran ylös kantaen Ninan laukun. Asunnossa meitä tervehti Jacquie-niminen rouva. He näyttivät meille todella kauniin asunnon toiminnot ja jättivät meidät sitten kotiutumaan.
Ensi töiksemme lähdimme käymään kaupassa. Noin puolen kilometrin päässä asunnosta on suuri kauppakeskus Meadowbank, jonka Sainsbury’s marketista saimme kaiken tarvitsemamme. Asunnolla nautitun kevyen välipalan jälkeen ajelimme 26:lla keskustaan.
Edinburgin busseissa pitää olla tasaraha kuten Japanissakin. Päätimme hankkia yhteisesti käytettäväksi ladattavan citysmart-lipun, jolla voisimme kulkea käytännössä kaikissa julkisissa. Lothian bussiyhtiön konttori oli sulkeutunut juuri muutamaa minuuttia aikaisemmin, joten lipun hankinta jäisi seuraavalle päivälle.
Kuljeskelimme ”uuden kaupungin” puolella katsellen soveltuvaa illallisravintolaa. Mieli teki meren antimia, joten etsintä kännykän haulla johdatti meidät Rose Streetille. Simpukoiden mukaan nimettyyn ravintolaan olisi saanut odotella yli puoli tuntia, joten jatkoimme seuraavaan osoitteeseen. Fishers In The City -ravintolan ystävällinen hovimestari löysi meille pöydän, joka olisi vapaa kello yhdeksään saakka.
Aloitimme kampasimpukoilla ja otimme pääruoaksi merellisen paellan. Ruoka oli erinomaista ja hinta/laatu-suhde olivat kohdallaan. Kylläisinä ja tyytyväisinä ajelimme bussilla asunnolle viettämään kodikasta iltaa.
