Bangkok – Hua Hin

Julkaistu Kategoriat Thaimaa ja Kiina 2006Avainsanat , ,

Lento Suomesta lähti vuorokauden juuri vaihduttua ja yli tunnin myöhässä kuulemma välihuollon viivästymisen takia. Pari tuntia lähdön jälkeen – tarjoilun ja muun kälinän tauottua – pääsimme yrittämään nukkumista. Katkonaista nuokkumista lukuunottamatta se jäikin yritykseksi. Koneen kaikki ikkunaluukut olivat suljettuna ja valot himmennettyinä ainoastaan TV-ruutujen vilkahdellessa saimme kuitenkin levättyä.

”Aamiainen” tarjoiltiin paikallista aikaa alkuiltapäivällä. Sen nauttiminen – okei, väärä sana lentokonesafkasta – olikin oma ohjelmanumeronsa. Ahdas tila ja ”heittosää” – kuten purseri suomensi turbulenssin – tekivät hommasta haasteellista.

Bangkokissa suunnistimme rauhallista tahtia kotimaan terminaaliin. Lampsimme sinne kävellen emmekä bussilla, koska Hua Hiniin lähtevään lentoon oli runsaasti aikaa. Lentoyhtiö SGA:n piskuinen koppi löytyi kotimaan terminaalin katutasosta ja lähtöselvitys sujui ripeästi. Odottelimme lähtöä parisen tuntia katsellen hyörinää terminaalissa.

Lento pienkoneella (molemmille ensimmäinen kerta) oli sinänsä simppeli suoritus. Uutta oli kuulla ohjaamon piipitykset ja kokea jo arvattavissa ollut hutera tunne lähdössä sekä varsinkin laskeutumisessa. Matkustajia oli lisäksemme vain yksi viisikymppinen herra. Aurinko laski lentomme aikana, joskin pilvisyys esti enimmän ihailun.

Lentokenttätaksi Hua Hinissa oli katettu Toyota pickup, jonka lavan reunoilla on kapeat penkit. Kirsi tiesi, että paikalliset kutsuvat niitä ”kaksirivisiksi”. Istahdimme kaikki kolme pakaaseinemme lavalle. Matka vei läpi Hua Hinin keskustan pitkin viivasuoraa katua. Trooppinen kosteanlämmin yö oli täynnä tuoksuja.

Ensin jätettiin lentomatkakumppanimme hotellilleen ja sitten pickup kurvaili meidät Kaban Tamor Resortin pihalle. Meille annettu pyöreä pömpeli ei ollut esitteen mukaisesti kaksikerroksinen, mutta kaikki olennainen löytyi samasta tasosta. Kirsi ja pieni gekkolisko kohtasivat vessassa. Molemmat säikähtivät varmasti yhtä paljon, joskaan gekko ei kiljaissut.

Lähdimme hotellin ravintolaan syömään. Istuimme rannan vieressä olevassa pöydässä katsellen öisellä merellä loistavia lukuisia valoja. Superystävällinen ravintolapäällikkö kertoi niiden olevan kalastajaveneitä pyytämässä mustekalaa.

Kirsi tilasi kanaa kookosmaitossa ja Juha grillattua meriahventa valkosipulilla. Tilasimme toki myös ”sootiivlai”. Pienten tulkkaushaasteiden jälkeen selvisi, että kyseessä on sauteed rice eli haudutettua riisiä. Ruoka oli erinomaisen hyvää.

Pitkästä matkapäivästä uupuneina kävimme ajoissa levolle. Patja oli sen verran jämäkkää tekoa, ettei toinen varmasti heräisi toisen kääntäessä kylkeä.