Ehdimme aamiaiselle tuntia aikaisemmin kuin eilen. Porukkaa oli selvästi enemmän. Suomen lisäksi kuului ainakin saksaa. Pilvet olivat eilistä repaleisempia antaen auringon paistaa läpi ajoittain.
Aamiaisen jälkeen lähdimme tiedustelemaan viereisestä hoitolasta milloin voisimme päästä hierottaviksi. Olimme saaneet hotelliin saapuessamme kupongit, joilla sai puolen tunnin hieronnan ilmaiseksi.
Meiltä kysyttiin milloin haluaisimme hieronnan ja päätimme jäädä hoitoon samantien. Meidät ohjattiin viileään alakertaan ja siellä huoneeseen, jossa oli kaksi hierontapöytää. Kävimme pöydille. Kasvoaukon alle laitetusta kupista nousi huumaava tuoksu.
Oletettavasti perinteisen thaimusiikin soidessa kuulimme hipsutusta ja hetken päästä pienet kädet alkoivat painella jalkopäästä aloittaen. Suomalaiseen urheiluhierojaan verraten ote oli pehmeä, mutta silti jämäkkä ja rentouttava.
Käsittelyn jälkeen meille tarjoiltiin teetä odotushuoneen puolella. Tee oli pehmeää ja hyvää. Aivan erilaista kuin olemme aiemmin maistaneet. Päätimme käydä ainakin toistamiseen vielä myöhemmin viikolla.
Aurinko paistoi edelleen harsomaisen pilven läpi. Palattuamme mökkiimme levitimme aurinkovoiteet pintaan ja suuntasimme uima-altaalle. Istahdimme aurinkotuoleille käännettyämme ne merelle päin. Pari kertaa taivas ripautteli muutaman pisaran, mutta vasta reippaampi kuuro hääti meidät takaisin tattimaiseen mökkiimme.
Jonkin ajan kuluttua tuli huonesiivooja koputelemaan ovelle. Nuori nainen oli niin ujo, että sai useamman kerran viittoilla ennen kuin hän uskaltautui sisälle. Koska sade oli taas hellittänyt, annoimme hänelle työrauhan poistumalla uima-altaalle.
Mihin mahtaa olla ratsastaja jäänyt?
Taivaalta ripsi muutamia pisaroita harvakseltaan, joten altaassa pulikoiminen oli parempi ratkaisu kuin istuskella aurinkotuolissa. Talviturkin heittämisen jälkeen palailimme tihkusateen saattelemina hyvien aromien tuoksuiseen huoneeseemme.
Auringon taas näyttäytyessä hetkeksi siirryimme uudelleen uima-altaan äärelle. Aikamme loikoiltuamme alkoi tuntua siltä, että lounas maistuisi. Siirryimme suoraan ravintolapöytään. Vaihdoimme saman tien katoksen alle, kun alkoi jälleen tihuttaa vettä.
Ravintolapäällikkö ei ollut tällä kertaa paikalla ja sen huomasi. Tarjoilijapojat pitivät toisilleen seuraa ja tilaus otettiin vastaan puolihuolimattomasti. Juhan alkuruoka ja pääruoka saapuivat samaan aikaan ja Kirsin alkuruoka vasta pääruoan tultua. Riisiä sai pyytää kahdesti.
Ruokailtuamme halusimme kahvia, mutta ilmeisen väärinkäsityksen takia saimmekin laskun. Tilasimme kuitenkin kahvit ja jäätelöannokset. Kirsin jäätelö oli jossain välissä kerran sulanutta ja Juhan annos oli hädin tuskin jääkaappikylmää. Jäi syömättä. Hinta oli kuitenkin niin mitätön, ettemme jaksaneet alkaa testaamaan poitsujen kielitaitoa reklamaation vastaanottamisessa.
Kävelimme rantahietikolla rannan eteläpäähän, jossa, kallion kyljessä, on 19 metriä korkea seisova Buddha. Kävellessämme katselimme kuinka tuhannet pienet hiekkaravut pakenivat koloihinsa askelten lähestyessä.
Pienimpiä rapuja mahtuisi kolme pikkurillin kynnelle ja niiden kolot ovat kuin hiekkaan olisi isketty pienellä ruuvimeisselillä. Suurin, jonka näimme, oli saksineen liki viisisenttinen ja se katosi miehen peukalon mentävään reikään.
Kahdenlaista maisemaa
Myöhemmin illalla tutkimme aamulla käymämme hoitolan tarjontaa huoneessamme olleesta kansiosta. Päätimme varata kunnon hemmottelupaketit molemmille ja lähdimme käymään hoitolan vastaanotossa.
Tiskin takaa meitä palvelemaan nousi pieni nainen, jonka englanninkielen taito oli selvästi keskivertoa parempi. Sovimme hoidot sunnuntaille. Hän kysyi huoneemme numeroa. Kertoessamme sen olevan 111 hän päästi pienen hämmästyneen huudahduksen ja sanoi oman nimensä tarkoittavan thaiksi juuri 111:ä. Juhan murjaistessa, että tämän täytyy olla kohtalo, pieni nainen repesi hersyvään nauruun.