Törkeän aikaiseksi asetettu herätys ei yllättävää kyllä ollut ollenkaan vaikea pala. Itse asiassa heräsimme itsekseen ilman koneellista apua. Harmiksemme hotelli ei pystynyt järjestämään aamiaista ennen seitsemää.
Tädin aamujumppa vastapäätä hotelliamme
Hoidimme edellisen illan huonepalvelun laskun ja hetken päästä Lynn saapui pukeutuneena kuin pikkutyttö. Rämisevä kyytimmekin oli jo valmiina. Matka kentälle oli jälleen kuin kilpa-ajoa.
Kentällä täytettiin taas papereita päästäksemme läpi tarkistuksista. Valitsimme passintarkistuksessa jonon, jossa oli mahdollisimman paljon muita kuin kiinalaisia. Oli melko helppo arvata, että ulkomaalaisten passien vilkuilu tapahtuisi ripeämmin kuin maasta ulos pyrkivien kiinalaisten.
Napsimme parit paahtoleivät kuppilassa ennen lähtöportille siirtymistä. Portillakin riitti byrokratiaa: ensin uusi kurkistus passeihin, parikymmentä metriä kauempana vilkaistiin boardin pass ja vasta koneeseen vievän putken suulla ne revittiin. Jokaista hommaa oli tekemässä vähintään pari henkilöä. Kiinassa näköjään pitääkin keksiä tekemistä mahdollisimman monelle.
Kone lähti lähes ajallaan. Vaikka kuluneet kolme viikkoa olivat unohtumaton elämys niin koneen irrotessa kiitoradalta tuli todella helpottunut olo. Airbus 340:ssä on kaikille omat pienet TV-ruudut edessä olevan istuimen selkänojassa. Katselimme kanavien tarjontaa harvakseltaan. Tulipa nähtyä pari leffaakin.
Vaikka lento tuntui loputtoman pitkältä niin kone laskeutui täysin ajallaan. Käymättä subtrooppisessa ilmastossa emme olisi ikinä uskoneet miten raikkaalta tuntuu kuiva 25 astetta auringossa.
