Laiva oli jälleen pysähtynyt yöllä, tällä kertaa ankkuroituen keskelle virtaa. Kirsikin sai nukuttua rauhallisesti, kun sänky ei keinunut.
Istahdettuamme pöytäkartan mukaiseen aamiaispöytäämme ja aloitellessamme syömistä saapuivat mukavat saksalaistäditkin saliin. Heidät oli jälleen sijoitettu eri pöytään, mutta vinkkasimme heille pyynnön liittyä seuraamme. Keskustelimme enimmäkseen matkailusta. Leidit olivat kunnon Kiina-veteraaneja ja kierrelleet myös paikoissa, joiden nimet eivät sanoneet meille mitään. Risteilylle he olivat tulleet nähdäkseen miten superpadon rakentaminen oli muuttanut jokea siitä, kun he kävivät viisi vuotta aiemmin.
Siirryimme hyvissä ajoin näköalakannelle ennenkuin laiva menisi kuuluisiin Yangtzen soliin. Qutang on lyhin sola. Laiva mateli sen läpi reilussa vartissa. Vuorten rinteet nousevat vedestä 60 asteen kulmassa molemmin puolin ja joki tekee pari mutkaa niiden ohitse. Wu-sola on jylhempi ja sitä ajeltiin liki tunti. Vuorten rinteet ovat jyrkemmät ja joki kiemurtelee niiden lomitse.
Wu-sola pikakelauksena
Lounaan jälkeen oli ohjelmassa retki Shennong-joelle. Siirryimme vesibussiin ja ajoimme paikoitellen muutaman kymmenen metrin levyistä jokea pystysuorin kallioiden välissä. Tunnin ajelun jälkeen menimme reilun tusinan hengen ryhminä ns. palkoveneisiin. Nimi tulee veneen kapeasta ja matalasta muodosta.
Pelastusliivit päällä penkeillä istuen lähdimme jatkamaan ylävirtaan neljän venemiehen soutaessa seisten ja kahden muun ohjatessa. Venekuntien kesken oli selvää hyväntahtoista kisailua ja toisia veneitä ohitettiin airot tahallaan kolisten. Veden syvyyden pudotessa alle puolen metrin soutajat hyppäsivät rantakivikkoon vetämään venettä köydellä kahden muun ohjatessa sitä kivien lomassa kahlaten.
Yläjuoksun suvantopaikassa veneet kiepsautettiin takaisin alavirtaan. Pieni koski laskettiin ohjaamalla venettä pitkillä etu- ja perämeloilla. Soutuosuudella paikallisoppaana toiminut nuori kiinatar lauloi meille pari paikallista kansanlaulua ja sai yhden soutajista esittämään laulun paikallisella murteella. Ihan samanlaiselta kiinalta se meistä kuulosti.
Shennong-joella palkoveneissä
Keli oli paahtava ja korkeat vuorenseinämät eivät päästäneet kosteutta pois joelta. Vesibussimatka takaisin laivalle tuntui loputtoman pitkältä odotellessa suihkuun pääsyä.
Illalla tarjottiin kapteenin jäähyväisillallinen. Kirsille tuotiin jälleen muutama lisäannos kanaa ja lihaa, koska yleisesti tarjolla oli jälleen runsaasti meren ravintoa. Olimme jälleen samassa vakioseurassa brittipariskunnan, kahden jenkkipariskunnan sekä aussimiehen ja hänen kiinalaisen tyttöystävänsä kanssa. Keskustelua syntyi aiempaa enemmän. Juha jutteli erittäin vilkkaasti jenkkimiesten kanssa nettipelaamisestakin.
Palattuamme hyttiimme lueskelemaan Kirsille tuli uni ihan normaaliaikaan. Juha sinnitteli vielä nähdäkseen miten laiva navigoi yöllä läpi suurten patosulkujen. Yhdellä sululla on pituutta arviolta 300 metriä ja leveyttä 40 metriä. President 1:n kokoisia laivoja mahtuu kuusi kerralla. Tällä kertaa kanssamme kulki neljä isoa ja kaksi pienempää paattia. Juhakaan ei jaksanut odotella kaikkien sulkujen läpiajoa.
Yksi padon lukuisista suluista
Muutamia sitkeitä belgialaisia vietti myöhäisiltaa näköalakahvilassa. Ilmapiiri kertoi kuitenkin selvästi, ettei kahvi ollut illan suosikkijuoma. Muutama tarjoilijakin oli mukana hassuttelemassa. Jostain oli kaivettu punaisella tähtikokardilla varustettu koppalakki ja pikkuinen kiinatar kurotti sen pitkän belgialaisen ikämiehen päähän tämän laulaessa jotain kiihkokansallista hymniä asennossa seisten. Lakki kiersi porukassa ja kuvia rapsittiin urakalla.