Olimme liikkeellä jo aamupäivän puolella lepopäivän jälkeen. Ajelimme metrolla Urquinaonan asemalle, josta on korttelin verran matkaa Palau de la Música Catalanaan eli Katalonian Musiikkipalatsiin.
Musiikkipalatsi on saman arkkitehdin suunnittelema kuin aiemmin käymämme Sant Pau -sairaalakin. Lluís Domènech i Montaner oli modernismin uranuurtaja ja esikuva paljon kuuluisammalle Antoni Gaudílle. Palatsi on suunniteltu nimenomaan musiikkiesityksiä varten ja sen omistaa Orfeó Català eli katalonian kuoroyhdistys.
Koska rakennus on aktiivikäytössä, niin sinne pääsee vain opastetuilla kierroksilla. Meidän onneksemme tulimme paikalle sopivasti ennen englanninkielistä kierrosta. Oppaamme Guillem vei noin nelisenkymmentä henkeä käsittävän poppoomme ensin pieneen puoliympyrän muotoiseen saliin, joka toimii kuoron harjoittelutilana.
Kierros alkoi kymmenminuuttisella videoesituksellä kuoroyhdistyksen, Barcelonan ja musiikkitalon yhteen kietoutuneesta historiasta 1800-luvun loppupuolelta 1900-luvun alkupuolelle, jolloin musiikkipalatsi valmistui. Montener ohjasi itse rakennustöitä ja sai täysin uudenkaltaisia rakenteita ja runsaasti detaljeja sisältävän projektin valmiiksi uskomattomassa kahdessa vuodessa ja kymmenessä kuukaudessa.
Guillem oli erittäin humoristinen ja informatiivinen opas sekä selvästikin muusikko. Hänen tarinoidensa kautta palatsin historia ja yksityiskohdat heräsivät henkiin. Pääkohde oli tietysti itse konserttisali, jossa on tehty silmälle näkymätöntä modernisointia upea koristeellinen tila säilyttäen. Saimme näytteen akustiikasta reilun satavuotiaan, mutta entisöidyn ja nykyisin tietokoneohjatun 3800-pillisen urkukonstruktion toistaessa jonkin urkurin alunperin soittaman pätkän Mendelssohnia.
Noin tunnin kestäneen kierroksen jälkeen lähdimme etsiskelemään lounaspaikkaa. Kun kiertelymme aiemmin valmiiksi merkityissä ravintoloissa ei tuottanut houkuttelevaa lounaslistaa, niin päätimme mennä jo aiemmin bongaamillemme apajille La Boquerian markkinoille.
Valitsimme supersuositun Universal Kiosk -kalaravintolan, jonne sai odotella jonkin aikaa tiskillä olevien paikkojen vapautumista. Nautimme grillattuja vihanneksia ja sekoituksen meren antimia, joita Juha täydensi vielä annoksella katkarapuja valkosipulilla. Ruoka oli fantastisen hyvää.
Lähdimme kiertelemään vanhaa kaupunkia ja pidimme kahvitauon tutussa Caelum-kuppilassa. Katedraaliin olisi maksanut päästä sisään ja järjestely tuntui sen verran hankalalta, että päätimme ”pitäkää goottinne”. Seuraava nautinto olikin sitten sitä parempi. Pidimme jäätelötauon aidossa italialaisessa artesaanijäätelöbaarissa. Gelaaati! di Marco (kyllä kolme aata) tarjoili meille ylivoimaisesti parhaat jäätelöt koko reissun ajalla. Ne olisivat pärjänneet huippusijoille jopa Italiassa.
Jatkoimme matkaa Picasso-museolle. Sinne pyrkivien jono oli kuitenkin niin pitkä, että päätimme selvitä tämän päivän taidetarpeesta aamupäivän annoksella modernistista arkkitehtuuria. Kiertelimme goottikorttelien kautta La Ramblan rannanpuoleiseen päähän, josta kuljimme nyt sen osuuden kadusta, jota emme olleet vielä nähneet. Laskeuduimme metroon kohti asuntoa tutulta Liceun asemalta – tällä kertaa kuivina.