München

Julkaistu Kategoriat Eurooppa 2008Avainsanat ,

Olimme toivoneet aamiaisen tarjonnan parantavan mielikuvaamme hotellista. Mielikuva ennallaan lähdimme tökkimään kaupungin aamuruuhkassa kohti moottoritietä. Olimme aikoneet heittää lyhyen päivämatkamme yhden pysähdyksen taktiikalla, mutta alkumatkasta alkanut hienoinen tihkusade alkoi voimistua. Ajettuamme alle 50 kilometriä pysähdyimme moottoritien huoltoasemalle pukemaan sadesuojat. Vaihdoimme pari sanaa saksalaismotoristin kanssa, joka kertoi, että kyseisessä kohtaa satoi aina.

Melkein heti lähdettyämme jatkamaan matkaa keli selkeni ja aurinko alkoi kuumottaa. Kestimme toiset vajaa 50 kilometriä ennenkuin pysähdyimme moottoritien levähdyspaikalle ottamaan sadepuvut pois. Pysähdyimme samoissa puuhissa olevan suomalaisen motoristipariskunnan viereen. He olivat niinikään tulleet alas Via Balticaa juhannuksesta lähtien. Heidän lomansa oli lyhyempi, joten he olivat jo suunnistamassa kohti Rostockia ja laivamatkaa kotiin.

Saapuessamme Münchenin keskustaan Juha valitsi väärän kaistan todella loivassa teiden haarassa ja teimme pienen ex-tempore sightseeing-kierroksen ennen hotellia. Hotelli Wallis, josta olimme varanneet huoneen pari päivää aiemmin, sijaitsee vilkkaan kadun varrella aivan kaupungin vanhan keskustan tuntumassa ilmeisen turkkilaispainotteisella alueella. Katu oli niin tiiviisti parkkeerattu, että pysähtyminen hotellin lähelle ei ollut ihan simppeli toimenpide edes moottoripyörällä.

Juha meni Wallisin respaan kirjautumaan sisään vain kuullakseen, että itse huonevaraus oli siirretty sisarhotelli Präsidentiin – noin 100 metriä aiemmin saman kadun varrella. Heidän parkkitilansa olisi kuitenkin vielä kauempana, joten pyörän voisi jättää Wallisin parkkihalliin. Pienen edestakaisin lampsimisen jälkeen olimme saaneet tavarat huoneeseemme ja mopon parkkiin – Wallisin vieressä olevan talon parkkihalliin, josta hotellilla oli varattuna muutama ruutu.

Kotiuduttuamme etsimme netistä – Juhan löytämässä suojaamattomassa verkossa ilmaiseksi surffaten – käymisen arvoisia nähtävyyksiä lähistöltä. Suurin osa mielenkiintoisista kohteista sijaitsee aivan keskustassa muutaman korttelin alueella.  Jo viiden minuutin tallustelun jälkeen olimme ydinkeskustan kävelyalueella.

Aamiaisesta oli jo sen verran kauan, että nautimme lounaan ensimmäisessä löytämässämme terassiravintolassa. Ninan valinta oli skottilaista lohta grillattuna ja Juha valitsi kokoelma-annoksen baijerilaisia herkkuja. Molemmat valinnat olivat erittäin maukkaita vaikka Juha olikin ensin suhtautunut pienellä varauksella annoksensa sisältämään hapankaaliin.

Käytyämme tutustumassa kaupungin tunnistettavimpaan nähtävyyteen eli tuomiokirkkoon. Sen pallukkapäiset tuplatornit saivat meidät antamaan sille lempinimen ”suola ja pippuri”. Katedraalista poistuttuamme etsiskelimme jonkin aikaa mukavaa kuppilaa jälkiruoan nauttimiseen. Pienen kauppakujan takaa saimme kupposet ja kahdelle hengelle tarkoitetun hurjankokoisen jäätelöannoksen erään korttelin sisäpihalla sijaitsevassa hauskan nimisessä kahvilassa – Guglhupf.

Keskustan nähtävyyksiä ovat esimerkiksi sekä vanha raatihuone alunperin 1300-luvulta että 1909 valmistunut hurjan kokoinen goottilaista tyyliä edustava ”uusi” raatihuone. Kiertelimme aluetta monta tuntia käyden sisällä parissa upeassa kirkossa, kuuntelemassa nahkahousumusiikkia legendaarisessa Hofbräuhaus-oluttuvassa ja ihan vaan katsellen kaupungin iloisen myönteistä hyörinää.

Hotellille palatessamme Nina osti aprikooseja ja vadelmia turkkilaisesta katukioskista. Nautimme herkullisen saaliin katsellessamme TV:stä saksaksi dupattuja jenkkisarjoja.