Huoneen sai niin hyvin pimennettyä, ettei kumpikaan kunnolla herännyt kännykän kilkutellessa seitsemältä. Nina kilautti sen hiljaiseksi jatkaen unia. Juha heräsi itsekseen kahdeksalta. Aamutoimien järjestystä piti hiukan muuttaa, koska aamiaista (ranskalaista) sai vain yhdeksään saakka.
Pilvisessä säässä lähdimme ajamaan kohteeseen, joka oli saanut aikaan muutoksen aikatauluissamme ja reittivalinnoissa. Claude Monet´n koti ja puutarha sijaitsevat Givernyn kylässä, lähellä Vernonia. Museo ei ole auki maanantaisin, jolle vierailumme olisi osunut alkuperäisen suunnitelman mukaan. Alueen kaikki hotellit oli varattu umpeen. Lähin, jonka löysimme kohtuuhintaan, oli Les Jardins d´Épône eli Épônen puutarhat noin parikymmentä kilometriä Givernystä.
Posottelimme rauhallista tahtia moottoritietä, kunnes noin 60 kilometriä ennen Pariisia pilvet edessäpäin muuttuivat niin mustiksi, että vedimme sadekamppeet päälle. Ilmeisesti Pariisi tiesi, ettemme aikoneet pysähtyä siellä ollenkaan tällä reissulla. Se yritti kastella meidät kunnolla ja estää pääsyn ohitseen ruuhkauttamalla kehätiet tyystin. Splittailimme autojonojen välitse useita kilometrejä ennenkuin suma purkautui kaupungin toisella puolella. Sadekin lakkasi.
Saapuessamme hotellille oli vaikea pidättää naurua – okei, ei se onnistunut. Harvemmin olemme nähneet vähemmän puutarhamaista paikkaa kuin sellaiseksi itseään väittävä hotellimme. Matala tasakattoinen rakennus sijaitsee teollisuusalueella aivan moottoritien tuntumassa. Huonejärjestely on kuin suoraan jenkkileffasta; jokainen sängyn, telkkarin ja WC:n sisältävä huone aukeaa suoraan ulos katetulle kävelykäytävälle. Käytävät kiertävät neljältä suunnalta siten, että rakennuksen sisäpihalle jää hoitamaton ruohikkoinen ja pensastoinen alue (ilmeisesti se puutarha) ja ulkoseinien suuntaan ei ole ikkunoita.
Heitimme pikaisesti sivulaukkujen sisäkassit huoneeseemme ja lähdimme kohti Givernyä – mutkan kautta. Kello oli jo sen verran, että vatsa kyseli onko kurkku poikki kun ei mitään tule. Olimme nähneet MacDonaldsin kyltin ja päätimme hoitaa lounaan tällä kertaa pikaversiona. Mäkkäri löytyi ja ravintotarpeen tyydyttämisen jälkeen pääsimme kohti Clauden tönöä. Sääkin oli muuttunut aurinkoiseksi ensimmäistä kertaa päivän aikana.
Claude Monet maalasi useita tauluja kotinsa vieressä olevan puutarhan ja lummelammikon näkymistä. Hänen kotimuseossaan ei toki ole alkuperäisiä maalauksia, mutta inspiraatioiden lähteet ovat nähtävillä. Talossa sisällä on tiukka kuvauskielto, joka selittyy sillä millaisia hintoja asumuksen sisäkuvista pyydetään museon putiikin puolella. Ukkeli oli ollut ilmeisen innostunut Japanista ja sen taiteesta. Melkein kaikkien muiden huoneiden paitsi itse ateljeen, kirkuvan keltaisen ruokailuhuoneen ja sinikuviokaakelisen keittiön seinät olivat täynnä japanilaisia piirroksia. Puutarha-alue ja lummelampi ovat varsinainen botaniikan sekametelisoppa. Alueelle on istutettu jos minkä sorttista rehua. Varsinkin lammen saarella oleva bambumetsikkö ei selvästikään ole alkuperäistä kasvustoa.
Kierreltyämme kylläksemme pidimme tee/kahvitauon museon pysäköintialueen vieressä olevassa kuppilassa. Palattuamme hotellille vaihdoimme siviileihin ja hipsimme läheisen Campanile-hotellin ravintolaan syömään. Oman hotellimme ruokalan ovella oli nimittäin kyltti kertomassa, ettei sapuskaa saisi ennen maanantaita. Campanilen sapuskat olivat ihan kelvolliset ja sorruimme taas – hiukan – jälkiruokabuffetin kohdalla.
Loppuillan vietimme varaten jälleen muutamia yöpymispaikkoja loppureitille. Seuraavat pari päivää olisimme mahdollisesti nettikatveessa ainakin isomman surffailun suhteen. Yritimme myös heikolla menestyksellä saada telkkaria tottelemaan kaukosäädintä, mutta kun respasta saatu uusi paristokaan ei auttanut niin luovutimme. Eipä Juha olisi mitään tarjonnan kielestä ymmärtänytkään.