Linnan aamiaisessa ei ollut moittimista. Aamurespan käytös sai Ninan kiehahtamaan. Ensin nainen hölisi puhelimessa edes katsomatta ylös sen verran, että olisi ottanut huoneen avaimen luovutuksen vastaan. Nina odotti täysissä ajoreleissä puhelun loppuun ja kun kerran sai huomion niin kysyi vesipulloa mukaan. Nainen totesi ”kohta” eikä suostunut pyynnöstä huolimatta hoitamaan asiaa heti vaikka selvästi tajusi meidän olevan lähdössä.
Puhisten Nina toi kantamansa tavarat pyörän luo missä Juha oli pakkaamassa. Sitten hän meni takaisin sisälle hakemaan veden ja kertomaan selväsanaisesti respalle mitä mieltä oli saamastaan palvelusta. Toinen yhteistyöhaluton oli GPS, joka ei nähnyt yhtään satelliittia linnan muurien katveesta.
Aurinko paistoi poutapilviseltä taivaalta etsiessämme reittiä ulos Sedanista. Linnan ulkopuolella toimimaan alkanut GPS luuli varmaan, ettei kuskille kelpaa mikään joutuessaan laskemaan reitin muutaman kerran uusiksi. Syynä kiemurteluun olivat lauantaimarkkinoiden ja tivolin takia suljetut kadut. Halusimme jälleen olla ajoissa kohteessamme, joten GPS sai valita tietyypit vapaasti.
Alkumatka Ranskan puolella menikin nopeita moottoriliikenneteitä. Vaikka raja-aseman olisi onnistunut ohittamaan huomaamatta niin Belgian puolelle saapumisen olisi huomannut viimeistään teiden kunnon heikentymisestä. Ajoimme pikkuteitä läpi Belgian kaakkoisnurkan laskematta jalkaa maahan. Hiukan ennen seuraavaa rajaa tie muuttui jälleen moottoritieksi.
Saavuimme Luxembourgin kaupunkiin nousematta kertaakaan pyörän selästä reilun sadan kilometrin etapilla. Hotelli Golden Tulip Central Molitor sijaitsee hiukan kaupunkia halkovan rotkon eteläpuolella. Pyörä parkkeerattiin läheisen parkkitalon alimman kerroksen nurkkaan. Juha oli saanut respasta ohjeet ajaa kylmästi puomin ohi sisään ja parkin laskutus mietittäisiin myöhemmin. Kotiuduttuamme siistiin ja melko tilavaan huoneeseemme puimme nopeasti siviilit päälle ja lähdimme kävelylle. Päivä oli hiukan aamua pilvisempi, mutta edelleen lämmin eli täydellisen miellyttävä keli.
Lounasaika oli jo pitkällä, joten istahdimme heti lähimmän ravintolan terassille. Ruoka oli hyvää, mutta kyllä sitä sai odottaa. Brasserian viihteenä toimi yli viisikymppisen tarjoilijan pääasiassa italiankielinen huudahtelu hänen viuhtoessaan pöytien lomassa. Nina ei jaksanut syödä valtaisasta annoksestaan kuin puolet. Tarjoilija kysyi häneltä aidon huolestuneena oliko ruoassa jotain vikaa. Kaveri rauhoittui silmin nähden kuullessaan asian oikean laidan. Palvelun ”nopeus” oli kuitenkin sitä luokkaa, että jätimme kupposet tilaamatta, jotta ehtisimme vielä kaupungille kauppojen aukioloaikaan.
Kävelimme keskusrautatieasemalta keskustaan vievää katua katsellen kauppoja. Ylitettyämme rotkon saavuimme kävelykeskustan ihmisvilinään. Siellä täällä näkyi – ja kuului – erilaisten esiintyjien performansseja. Osa oli musiikillisia, mutta enimmäkseen näimme mielikuvituksellisiin asuihin pukeutuneita esiintyjäryhmiä. Kävelimme pientä keskustaa ristiin rastiin useaan kertaan kurkkien näyteikkunoita ja käyden sisällä liikkeissä.
Juhan teki kovasti mieli ostaa todella pieni läppäri, jota ei vielä saanut Suomesta. Kahvitauolla istuessamme Juha kilautti kaverille kotimaahan ja sai koneen ääressä istuvalta ystävältään vertailutietoja. Järki tuli mukaan – kerrankin – ja ranskalaisella sekanäppäimistöllä varustettu lelu jäi ostamatta. Kaupat menivät kuudelta kiinni.
Jäimme katselemaan kaupungintalon edessä esiintyneen australialaisen akrobaattinaisen esitystä. Hauskaa läppää heittävä tyttö rekrytoi yleisöstä kaksi pahaa aavistamatonta turistimiestä avustajiksi temppuihinsa. Esityksen päätyttyä pistäydyimme turistitoimistossa hakemassa lisätietoa seuraavalle päivälle suunnittelemallemme nähtävyyksien katselukierrokselle. Samalla selvisi, että näkemämme esitykset olivat osa tapahtumaa, jossa kaupungin kaduille oli kerätty 75 erilaista ilmaista esitystä kaupunkilaisten ja turistien viihteeksi.
Söimme illallista yhdessä kävelykeskustan lukuisista ravintoista. Ruoka oli todella hyvää ja sitä oli jälleen riittävästi. Juotuamme vielä kupposet kävelimme kiireettä hotellille viilenevässä illassa.
