Nukuimme molemmat loistavasti, koska ikkunat voi pitää auki. Ilmastointikin olisi ollut, mutta sitä ei tarvittu. Aamutoimet oli todella mukava suorittaa tilavalla suihkukopilla varustetussa kylpyhuoneessa. Muutenkin fasiliteetin koko tuntui suuremmalta kuin jotkut hotellihuoneet, joissa olemme yöpyneet. Ninan ollessa ensimmäisenä aamutoimivuorossa, Juha hoiti asiakkaan yhteydenotosta pitkähkön puhelun kotimaahan.
Aamiainen oli varmasti reissun paras. Variaatioita löytyi eikä edes croissanttien puuttuminen haitannut. Hienon hotellimme ainoa puute oli, ettei huoneissa ole langatonta nettiyhteyttä. Otimme läppärin mukaan aamiaispöytään ja julkaisimme edellisen päivän kertomuksen.
Lähdimme kävelemään keskustan suuntaan, joskin kulkien ensin jokea kohti. Nina oli ehtinyt edellisiltana perehtyä Saksa-kirjaan Kölnin osalta ja Juhasta tuntui kuin olisi ollut audio guide päällä. Joskin hippiversio, koska joidenkin tarkkojen vuosilukujen vastineeksi tietyt henkilöt esiintyivät vain termillä ”joku kunkku”. Aamu oli pilvinen ja hetken tuli muutama pieni pisara aivan kuin olisi kävellyt liian läheltä sadetinta.
Ensimmäinen kohteemme oli Dom eli tuomiokirkko eli katedraali eli St Peter und Santa Maria. Kaupungissa on kaikki ”Dom-jotain” vaikka muitakin kirkkoja on pitkälti toista kymmentä aivan lähistöllä. Kieltämättä muut eivät pärjää. Dom on goottilaisella tavalla upea. Jouduimme kiertämään hiukan päästäksemme ovelle väistääksemme lähistöllä painepesuria käsittelevän kaverin roiskimista.
Domia on rakennettu 1200-luvulta 300 vuotta ja se ehti olla keskenkin toiset 300 vuotta ennen kuin se päätettiin tehdä valmiiksi 1800-luvun lopulla. Kirkon kuuluisin reliikki on kolmen kuninkaan arkku, joka on ulkonäöltään kuin suoraan Indiana Jones -leffoista. Palatessamme ulos näytti kuin painepasurikundi olisi tehnyt rankasti ylitöitä. Todennäköisempää on kuitenkin, että ollessamme kirkossa oli satanut kuin saavista kaataen.
Jatkoimme matkaa osittain edellispäivänä tutuksi tulleita katuja, mutta tällä kertaa kauemmas. Kuljimme myös läpi upean Maritim-hotellin korttelin levyisen ala-aulan, josta löytyy kampaamoa myöten kaikki tarvittavat palvelut. Seuraava kohde oli suklaamuseo – ei liene vaikea arvata kenen aloitteesta.
Makeuden museo sijaitsee pienellä pitkulaisella kivetyllä saarekkeella Reinin rannassa. Paikka on varsinainen puuhamaa lapsille. Onnistuimme kuitenkin saamaan käsityksen kaakaon prosessoinnista ja historiasta. Nautimme myös lounaan museon yllättävän kohtuuhintaisessa kuppilassa. Olennaisinta oli toki päästä jälkiruokaan saakka. Jaoimme pienen kirkon kokoisen palan maukasta suklaakakkua kupposten yhteydessä.
Kävelimme takaisin ydinkeskustaan kauppakatu Hohelle ja siellä suuren tavaratalon alakerran läpi. Jatkoimme sitten muutaman korttelin päähän katsomaan legendaarisen 4711-kölninveden nimikkokauppaa, jonka seinässä on glockenspiel-kellopeli. Emme jääneet odottelemaan tasatuntia vaan suuntasimme takaisin kohti jokea.
Päivän viimeinen käyntikohteemme oli Wallraf-Richartz-Museum – Fondation Corboud. Tämä nimihirviö on merkittävä taidemuseo, jonka kolmannessa kerroksessa on 1800- ja 1900-luvun merkittävien taiteilijoiden töitä. Toisessa kerroksessa on pari aikaisempaa vuosisataa ja ensimmäisessä kerroksessa keskiaikaista taidetta. Varsinainen kohteemme oli kolmas kerros, joka on järjestetty hienosti tyylisuuntien mukaisesti huoneittain.
Kuljimme kiireettä läpi kolmannen kerroksen huoneiden, joissa oli jokaisessa seinällä teksti – myös englanniksi – huoneen sisältämän tyylisuunnan kehittymisestä ja merkityksestä. Samoin useiden taideteosten vieressä oli lyhyt kuvaus taulun historiasta taiteilijan ja taulun nimen lisäksi. Toisen kerroksen kuljimme läpi jo paljon reippaammin, koska aikakausi ei ole meidän kummankaan suosikki.
Pari todella hienoa taulua kuitenkin kiinnitti huomion. Erityisesti Gerrit Doun pienikokoinen mestariteos ”Vanha nainen kynttilän kanssa” jäi mieleen yksityiskohtien tarkkuuden ja sisällön symboliikan takia. Ensimmäisessä kerroksessa emme käyneet lainkaan. Kävelimme läpi kellarikerroksen kuu-aiheisen erikoisnäyttelyn, jonka jälkeen parkkeerasimme museon kuppilaan juomatauolle.
Museolta palasimme jo tutuksi tulleelle Hohe Strasselle, jonka ihmisvilinässä käyskentelimme näyteikkunoita katsellen. Päätimme syödä illallisen kerrankin ajoissa ja edellispäivän hyvän lounaskokemuksen innoittamana istuimme saman ketjun toisen ravintolan pöytään. Tarjoilijan mentyä kolmatta kertaa ohitsemme edes tervehtimättä, nousimme ja kävelimme ulos.
Lampsimme muutaman korttelin matkan tuttuun Chicago Steakhouseen ja valitsimme pöydän sisältä, koska ampparien huitominen ei todellakaan kiinnostanut. Saimme heti listat ja keskenämme naureskellen tilasimme molemmille saman annoksen, jonka Juha oli tilannut ja Nina syönyt edellispäivänä. Ruoka oli mahtavan hyvää ja kupposten jälkeen lähdimme vierimään kohti hotellia. Rautatieaseman läpi kulkiessamme ostimme jälleen mukaan juotavaa ja tuoreen hedelmäsalaatin. Hotellilla kävimme vielä alakerran baarissa kupposilla ja hyödyntämässä langatonta nettiä läppärin kanssa.