Relaa turismia

Julkaistu Kategoriat Eurooppa 2009Avainsanat ,

Suihkukyykistelyn jälkeen saimme nauttia kaksin alakerran aamiaishuoneen hiljaisuudesta. Isäntämme vain toki huolehtivat meille ensin kaiken tarvitsevamme. Vanhempi isäntä, joka ei puhu englantia, kävi Ninan kanssa keskustelua teekannulliseen tarvittavien teepussien määrästä. Nina vakuutti yhden riittävän, mutta huolehtivainen isäntämme laittoi kannun viereen vielä toisen varmuuden vuoksi. Ninahan ei olisi millään voinut kävellä huoneen poikki hakemaan toista niin halutessaan. Nuori isäntä jutusteli jälleen kanssamme hetken ennen poistumistaan.

Rauhallisen aamiaishetken jälkeen lähdimme vanhaan kaupunkiin aivan upeassa aurinkoisessa kelissä, jota raikas tuuli sopivasti viilensi. Kuljimme yli majatalon vierestä lähtevän Marienbrücken (Mariansilta) päästäksemme kuvaamaan lähempää moskeijan näköiseksi rakennetun vanhan Yenidze-tupakkatehtaan, joka on nykyisin tavallinen toimistotalo. Miksei Suomessa ole koskaan voitu rakentaa ja säilyttää erikoisen näköisiä taloja?!

Vanhan keskustan puolella olikin melkoiset liikenne- ja tapahtumajärjestelyt. Nina oli bongannut Dresdenin nettisivuilta, että kaupungissa olisi polkupyöräilykisat. Koko ranta oli täynnä poliisimoottoripyöriä, ambulansseja ja mainosteippien peittämiä saattoautoja. Näimme jopa lukuisia ensihoitajamoottoripyöriä tilapäisaitojen rajaaman rantakadun varrella. Toimitsijaliiveihin pukeutunut nuori nainen kertoi, että amatöörit olivat jo kiertämässä reittiä kaupungin ulkopuolella ja kello 12 starttaisivat ammattilaiset. Teimme kiirettä pitämättä kierroksen keskustan aiemmin näkemättä jääneessä osassa. Se on suurimmalta osin sodanjälkeisen ajan tuotetta, joten kovinkaan montaa silmää hivelevää kohdetta ei löytynyt.

Kävimme sisällä Kreuzkirchessä (Ristikirkko), jota ei ole entisöity täysin pommituksia edeltäneeseen kuntoon. Kirkon alkuperäinen muoto on palautettu, mutta sisällä on tietoisesti jätetty kaikki uusi osa karkeaksi betoniksi, jotta harvat pommituksista säilyneet osat erottuvat selvästi. Kirkolta lähdimme kohti vanhaa keskustaa ohittaen Altmarktin (Vanha tori), joka näyttää uudemmalta kuin Neumarkt (Uusi tori), jossa istahdimme luksushotelli Saxen katukahvilaan odottelemaan Frauenkirchen aukeamista yleisölle.

Kupposet nautittuamme näimme miten Frauenkirchen edessä oleva jono alkoi liikkua kirkon sisälle, joten liityimme mukaan kiitettävän nopeasti soljuvaan ihmisvirtaan. Päästyämme sisälle näimme sen mistä olimme jo edellispäivänä saaneet pikavilkaisun lasin läpi. Muutamassa erilaisessa kirkossa vierailleena voimme sanoa täysin varmasti, että Dresdenin Frauenkirche on kaunein koskaan näkemämme kirkko tai oikeastaan mikään muukaan rakennus. Hillityt pastellin sävyt koristavat täysin symmetristä kirkkosalia ja kolmiulotteinen alttarireliefi yhdistettynä sen päällä olevaan urkupatteriin on todella näyttävä väreineen ja kultauksineen. Muiden turistien lailla näpsimme useita kuvia kiellosta piittaamatta. Istuimme penkeillä vaihtaen välillä toiseen paikkaan saadaksemme koko annoksen.

Poistuttuamme kirkosta kävimme Residenzschloss-talossa vain huomataksemme, että pääsy Grünes Gewölbe (Vihreät holvit) -näyttelyn vanhalle ja kiinnostavammalle puolelle oli loppuunmyyty siltä päivältä. Kyseinen näyttely sisältää valtavan määrän vanhoja koruja sekä pieniä koriste-esineitä. Jäipähän jotain seuraavalle vierailulle Dresdeniin. Lampsimme sitten uudelleen Zwingerin sisäpihalle odottelemaan kellopelin soittohetkeä. Istuskelimme jonkin aikaa katsellen ihmisvilinää kunnes kello tuli 14:15 ja Glockenspiel piti musiikkiesityksensä.

Kellopelin esitys tuulisessa säässä.

Nälkä kurni jo sen verran, että ilman suurempia etsimisiä lounastimme heti Zwingerin porttia vastapäätä olevassa Taschenberg-hotellin terassiravintolassa. Ninan jättikatkarapusalaatissa parasta oli itse salaatti ja sen kastike. Juhan Königsgerger lihapullat muusilla olivat hiukan turhan viileät. Päätimme nauttia jälkiruoat muualla. Palasimme joen rantaan juuri, kun joukko fillarikisaajia pyyhälsi aivan käsittämätöntä vauhtia pitkin mukulakivikatua kurvaten lähes hiljentämättä Augustus-sillalle.

Nousimme aikanaan linnoitukseen kuuluneelle korotetulle Brühlsche Terrasse -kävelykadulle. Istahdimme Vis a vis -ravintolan ulkoterassille nauttimaan jokinäkymästä ja tilasimme kupposet sekä Ninalle luumutorttua ja Juhalle apfelstrudelin (kuuluisa itävaltalainen omenapiirakka) jäätelöllä ja kermavaahdolla. Tilaustemme saavuttua saimme seuraksemme turhankin tuttavallisia varpusia, jotka killistelivät annoksiamme siltä varalta, että jotain putoaisi tai jättäisimme ne vartioimatta. Herkullisia jälkiruokia sulatellen kävelimme takaisin majatalolle. Nina otti läppärin ja Juha päiväunet.

Illemmalla lähdimme etsimään ravintolaa ja löysimme Becherovka-tsekkiläiskuppilan, jossa Nina aloitti kurkkusalaatilla ja Juha aivan fantastisen hyvänmakuisella kulajda-keitolla (hapanimelä metsäsienikeitto pienillä perunakuutioilla). Pääruokien suhteen ei käynyt aivan niin hyvä onni. Ninan vasikanpaisti ja Juhan possurulla olivat sinänsä ihan maukkaita, mutta niiden kanssa tsekkiläiseen tapaan tarjotut valkoista leipää muistuttavat lisukkeet eivät oikein maistuneet. Annoskoko oli kuitenkin sellainen, ettei jäänyt nälkä vaikka söi pelkät proteiinit. Palasimme majatalolle upean ja rauhallisen päivän painuessa mailleen.