Ajelemassa lähikylissä

Julkaistu Kategoriat Garda 2007Avainsanat , , ,

Olimme sopineet, että Kristel saapuisi aamiaiselle kanssamme yhdeksäksi. Nautimme kolmistaan Gabryn tarjonnasta. Vähän ennen kymmentä pakkauduimme Puntoon suunnaten itään. Reitti Malcesineen järven itärannalla oli eilisestä tuttu.

Perillä pysäköimme Punton keskustan sokkeloiselle parkkiaukiolle ja lähdimme tutustumaan kaupunkiin. Malcesine on kaunis vanha pikkukaupunki aivan Gardan rannalla. Kuljeskelimme kiireettä sen sokkeloisia pikkukatuja.

Tyypillisten krääsäputiikkien seassa oli muutamia ihan laatutavaraakin kauppaavia liikkeitä. Poikkesimme myös parissa antikvariaatissa, joista ensimmäisen tarjonta tosin osoittautui ”kiinalaiseksi antiikiksi”. Toinen putiikki sisälsi selvästi aitoa kamaa ja oli tyylin mukaisesti aivan tupaten täynnä tavaraa sekä ahdas. Juuri ahtauden takia poistuimmekin sieltä pikaisesti, kun asiakaspalvelun alkeet lukematta jättänyt omistaja osoitti kahteen otteeseen närkästyksensä siitä, että tavaroita katseleva Juha oli hänen tiellään.

Pidimme jäätelöpaussin jylhän kukkulan päälle rakennetun linnan kupeessa. Katselimme kielekkeellä olevalta terassilta kuinka urhea turisti lähti uimaan allamme olevalta äkkisyvältä rannalta. Käyskentelimme vielä jonkin aikaa vanhaa keskustaa ja teimme lompakkokaupat pienessä putiikissa, jonka vanhahko naismyyjä osasi muutaman sanan suomea.

Lounastimme pizzeriassa rannan tuntumassa. Pöytämme oli kuin pienessä porttikäytävässä ja vieressämme aukeni pieni satama-allas. Paikka oli vilkkaasti liikennöity, joten viihdykettä riitti katsellessamme veneiden ja järvitaksien pörräämistä.

Ruokailtuamme olikin Malcesine jo nähty ja auringon korventama musta Punto sai taas kyyditä meitä kohtietelää. Affin kylän suurissa kauppakeskuksissa tytöt keskittyivät shoppailuun Juhan tehtyä pikakierroksen ja lopun aikaa istuskellessa autossa läppäriä näpytellen. Shoppailun saalis jäi tosin melko laihaksi – Kristel löysi itselleen vyön. Affista suuntasimme Punton keulan moottoritietä pohjoiseen kohteenamme Arcon kaupunki.

Arcossa Nina kuvasi mahtavan näköistä linnavuorta jokaiselta mahdolliselta suunnalta käyskennellessämme pikkukaupungin katuja. Kellon lähennellessä seitsemää nautimme aikaisen illallisen melkein tyhjässä terassiravintolassa. Ruoka oli erittäin hyvää vaikka palvelu oli toistaiseksi hitainta tapaamaamme varsinkin huomioiden ravintolan tyhjyyden.

Jälkiruokien jälkeen palasimme muutaman kilometrin matkan Rivaan. Vaikka kello oli vasta vaille yhdeksän niin kolmenkymmenen asteen helle oli väsyttänyt meidät tehokkaasti. Loppuillan lepäilimme ihanan viileässä hotellihuoneessamme.