Järvikierros

Julkaistu Kategoriat Garda 2007Avainsanat , , ,

Heräsimme ajoissa aurinkoiseen aamuun, jotta ehtisimme mukaan ryhmäretkelle Gardan ympäri. Olimme alunperin aikoneet kiertää järven vuokra-autolla. Saapumispäivänä lentokenttäbussissa oli Kristel kuitenkin saanut yhteisretken kuulostamaan sen verran mielenkiintoiselta, että ilmoittauduimme mukaan. Hän itse oli myöhemmin kuitenkin hämmästynyt myyntikyvyistään ja vaihtoi toisen oppaan kanssa vuoroa ollakseen retken vetäjä.

Retkibussi oli Rivaan saapuessaan ehtinyt jo poimia muutamia matkalaisia, mutta saimme aitiopaikat etupenkistä Kristelin jätettyä siihen ”varattu”-kyltin. Poimimme vielä muutamia lisää ennen ensimmäistä varsinaista kohdetta Torri del Bènacon markkinoilla.

Markkinat olivat levittäytyneet Scala-suvun linnan raunioiden viereen järven rantaa kulkeville kaduille. Kuljeskelimme ihmisvilinässä ilman sen ihmeempiä ostoaikeita. Juha löysi kuitenkin itselleen siistin kännykkäkotelon ja supershoppari Nina hankki neljän euron housut. Suurin ostos oli kuitenkin Ninan valitsema nahkainen selkäreppu/käsilaukku. Malleja oli muutama, mutta tottakai valituksi tuli se laadukkain ja kallein. Tosin siitä sai myös parhaan tarjouksen.

Markkinoilta jatkettiin Cisanon oliiviöljymuseoon. Museon näyttelyosa kierrettiin melko kursorisesti, mutta kaupan puolella oli paljonkin mielenkiintoista. Moni retkelle osallistunut palasi bussille muovipussien kanssa kuten aiemmin markkinoiltakin. Juha ja Nina ihastelivat oliivipuista salaattikulhoa, mutta satasen hintalappu palautti realiteetit. Salaattiottimet olivat paljon edullisempi muistoesine.

Kuskinamme toiminut hiljainen ja harmaapäinen humoristi nimeltään Francesco odotteli oliiviöljymuseon eteen päätielle pysäköidyssä bussissa. Hyväntahtoinen hymy huulillaan hän katseli turistisopulien parveilua. Porukan ollessa kasassa matka jatkui kohti järven eteläpään kapealla niemellä olevaa Sirmionea. Kyseisen linnoituskaupungin kuuluisin julkkis oli aikanaan Maria Callas, jonka nimeä kantava puistokin on niemennokassa.

Sirmionessa vietettiin reilu pari tuntia, jonka aikana ehdimme tutustua vanhaan kaupunkiin ja syödä lounasta. Nautimme vielä todella rasvaisen hintaiset kahvin ja teen lauttasaman aukiolla olevassa kuppilassa odotellessamme retken seuraavaa etappia, joka tehtiin järvilautalla. Lähtöä odotellessamme aurinko meni pilveen ja alkoi tuulla voimalla, joka yleensä enteilee sadetta.

Järvellä kulkee varsin vilkas liikenne. Retkiporukkamme sai liput kookkaamman luokan lossia muistuttavalle järvilautalle nimeltään Brennero. Sirmionen laituri ei ole autoliikenteelle tarkoitettu eikä muualtakaan matkamme aikana tullut fillareita isompia ajoneuvoja alunperinkin tyhjälle autokannelle. Lautalla vietimme aikaa istuskellen sisätiloissa maisemia katsellen ja ristinollaa pelaten. Vaikka sää ei muuttunutkaan sateiseksi, niin tuuli puhalsi ulkona sen verran viileänä, että sisällä istuminen oli miellyttävämpää.

Matka Sirmionesta määräsatamaamme Gargnanoon kesti pari tuntia. Välissä oli muutama muu kylä, jossa lautta käväisi. Jos joku matkalaisista missasi oman satamansa, niin se ei ainakaan voinut johtua hiljaisesta kuulutuksesta. Mikrofonia käsitellyt italiaano karjaisi joka sataman nimen vähintään kolmesti eri aksenteilla venyttäen varsinkin viimeistä kertaa kunnon njän-njän-njää-tyylillä. Gargnanossa poistuimme lautalta kapeaa peltilankkua pitkin.

Peesasimme opastamme osittain lankkukäytävää kulkevaa rantakatua kunnes nousimme pienen mäen päällä olevalle parkkipaikalle. Siellä retkibussimme ja Francesco jo odottelikin tuttu virne kasvoillaan.

Päivän viimeinen etappi oli Gardan länsirannan kapea tunnellitie. Normaalia kaksikaistaista kapeampi ajoväylä tuntuu todellakin kulkevan enemmän tunnelissa kuin taivasalla. Lisäksi tunnelit ovat puoliovaalin muotoisia eli korkein kohta on keskellä, joten kaikissa paikoissa ei kaksi vastakkain tulevaa isoa ajoneuvoa välttämättä mahdu ohittamaan toisiaan.

Eikös vaan erään tunnelin onneksi ulkopuolella vastaamme tuli kaksikerroksinen turistibussi selvästi keskiviivan päällä ajaen. Hetken aikaa toisen bussin kuski sai vääntää rattia kuin orava käpyä saadakseen ajokkinsa pois kaistaltamme. Francesco odotti tyynesti kunnes arvioi mahtuvansa ja liukui sitten toisen bussin ja betonikaiteen välitse ohi. Bussimme peilit menivät sen verran läheltä toista, että sen toisessa kerroksessa olevat matkustajat väistivät kauemmas ikkunoista. Sen verran aikaa kului, että vastaantulijoita riitti puolen kilometrin jonoksi asti.

Tien varrelle on rakennettu vuorenseinämässä roikkuvia hotelleja, joiden parkkipaikat ovat kallioon koverretuissa koloissa. Mitään jalankulkuväyliä ei erikseen ole, joten reitti ei todellakaan ole patikoijille soveltuva. Joskus myös rankkasateet tuovat kiveä ja maata rinteeltä tielle. Kapea tie ruuhkautuu helposti täysin, joten olimme tyytyväisiä päästessämme Rivaan melkein normaalitienopeutta ajaen.

Seuraava ruuhka olikin vasta saapuessamme Rivaan. Yksi onneton liikenneympyrä ruuhkauttaa aina Rivan länsipuolen. Porukassamme oli kuitenkin hyvä meininki ja kommentointi kaoottisessa liikenteessä näkemistämme suorituksista oli hyväntahtoisen huumorin sävyttämää.

Hotellille päästyämme levähdimme odotellen Kristelin paluuta hänen saatuaan purettua retkeläiset reittipysäkeilleen. Puoli kahdeksalta tapasimme hänet läheisessä pizzeriassa ja nautimme illallista. Sitten alkoikin jo pitkä päivä vaatia veronsa ja vetäydyimme hotellille yöpuulle. Kristelin ilta jatkui vielä opaskollegan synttärijuhlilla.