Jälleen pilvettömän aurinkoinen aamu. Aamiaisella olivat kurkut ja valkoiset sämpylät loppu. Puoliyrmeä tarjoilija vain ynähteli kysellessämme niitä. Kurkkuja saapui heti toisen kysymyksen jälkeen, mutta leipää ei näkynyt.
Napsautimme päälle paahtoleipägrillin, jotta Nina saisi jotain vaaleaa leipää. Grilli piti melkoista kitinää ja oli ilmeisesti muutenkin tarjoilijamme epäsuosiossa, koska hän kävi sulkemassa sen heti saatuamme leivät paahdettua. Hetken kuluttua hymyilimme sisäänpäin toisen suomalaisturistin napsauttaessa grillin taas päälle. Valkoista leipääkin ilmestyi siinä vaiheessa, kun olimme jo täynnä.
Päivän suunnitelmana oli tutustua lisää viereiseen Arcon kaupunkiin. Olimme eilen saaneet selville, että keskiviikko on Arcossa markkinapäivä. Siksi päätimme käydä tutustumassa uneliaan oloiseen kylään vilkkaampana aikana. Linja-autoja kulkee melko harvakseltaan ja yksi meni juuri nenämme edestä tullessamme hotellista pääkadulle. Hetken aikaa meni vaihtoehtojen arpomiseen ennenkuin päätimme kävellä Rivan toiseen päähän Autostazionelle, josta seuraava vuoro lähtisi.
Vaikka arvelimme voivamme ostaa liput suoraan bussissa päätimme silti hankkia ne lippuluukulta ennakkoon. Onneksi meillä ei ollut kiire, koska myyjältä meni varttitunti kolmen asiakkaan palvelemiseen ennen meitä. Saimme liput, jotka Suomen hintatasoon nähden olivat naurettavan halvat. Meno-paluu kahdelta hengeltä maksoi saman verran kuin yhden henkilön seutulippu pääkaupunkiseudulla.
Arcon markkinoilla taso oli selvästi heikompi kuin aiemmin Torri del Bènacossa. Krääsämyyjiä oli selvästi enemmän ja asiakkaita selvästi vähemmän. Krääsän hinnat tuntuivat silti korkeammilta. Kuulimme myöhemmin, että moni maakuntaa kiertävä markkinamyyjä ei tulekaan Arcoon. Nina löysi kuitenkin itselleen mieleisensä kaulakorun.
Nautimme kevyen lounaan marraskuun kolmannen päivän aukiolla olevassa kahvilassa. Pohjois-Italia on kuulemma täynnä samannimisiä aukiota, koska kyseisenä päivänä vuonna jotain jotkut potkivat jotkut toiset pois Pohjois-Italiasta. (Historia ei ole vahvimpia puoliamme.) Juhan pannino eli lämmin täytetty leipä oli todella hyvää ja Nina sai todella runsaan salaattiannoksen tarjoiluastian kokoisessa kulhossa.
Lounastettuamme päätimme palata Rivaan. Linja-autoasemalla näytti siltä, että joutuisimme jonkin aikaa odottelemaan vuoroa, joka kaiken lisäksi kiertelisi maat ja mannut ennen Rivaa. Istuskellessamme penkillä tuli laituriin numeroimaton bussi, jonka keulassa luki ”Riva del Garda”. Kuski vahvisti kohteen ja leimattuaan lippumme lähti paikallisille kuskeille epätyypillisen rivakasti ja agressiivisesti ajamaan.
Pääsimme kuitenkin ehjinä Rivaan. Ripeä kyyti ilmastoidussa bussissa oli herkkua paahtavan helteen keskellä. Jäimme varmuuden vuoksi pois bussista heti tunnistettuamme kadun, koska emme tienneet minne reitti veisi. Patikoimme järven rantaan ja ostimme jäätelöt tutusta gelateriasta.
Vaikka navakka tuuli puhalsi niin keli oli silti varsin helteinen. Järvellä näkyi lukemattomia surffareita ja ranta oli täynnä auringonpalvojia. Matkalla hotellille näimme myös ainakin yhden haukan (mahdollisesti saman useaan kertaan) liitelevän todella matalalla rannan tuntumassa. Profiilin perusteella se näytti kanahaukalta.
Illalla lähdimme syömään Kristelin ja Paulan kanssa. Päätimme mennä johonkin lähelle, koska päivän patikkakiintiö alkoi olla täynnä. Kävelimme noin kilometrin päässä viinilehtojen keskellä olevalle ravintolalle vain huomataksemme, että omistajat olivat päättäneet pitää lepopäivän. Sekään ei olisi selvinnyt ravintolan ulkopuolelta, mutta Paula kävi kysymässä asiaa nähtyään liikettä rakennuksen siinä osassa, jossa vuokrataan huoneita.
Kävelimme siis takaisin ja nyt valitsimme ravintolan todellakin läheltä. Paikka oli todella hieno – oikein hovimestari valkoisessa smokissa ohjasi meidät pöytään. Helteinen päivä – ja ravintolan hintataso – hillitsivät näläntunnetta, joten päätimme syödä lyhyen kaavan mukaan. Tilasimme vain yhdet annokset. Ruoka oli hyvää ja vaikka annokset näyttivät pieniltä niin syötävää oli aivan sopivasti. Juttumme luisti niin mukavasti, että jatkoimme iltaa vielä läheisessä jäätelöbaarissa ennen yöpuulle käymistä.