Heräsimme huomattavasti edellisaamua virkempinä jälleen upean aurinkoiseen päivään. Aamiasella Juha jäi kaipaamaan mielestään hotelliaamiaiseen kuuluvia paistettuja munia. Muuten Gabryn runsaassa tarjonnassa ei ollut moittimista. Varsinkin kahvi oli espressomaiden yleisestä trendistä poiketen erittäin hyvää.
Kristel saapui hotellillemme puoli yhdentoista aikoihin ja lähdimme yhdessä lampsimaan rannan kautta kohti keskustaa. Kävimme Rocca-museossa, joka on vallihaudan ympäröimä vanha linnoitus. Kiipesimme myös läheisen kellotornin näköalatasanteelle ajoittaen visiitin siten, ettei kello kajahda juuri ollessamme ihailemassa maisemia. Kristel toimi Neiti Aikana Ninan ja Juhan kuvatessa kaupunkia ylhäältäpäin. Ehdimme vielä nauttia lounaan yhdessä ennenkuin Kristelin piti lähteä valmistautumaan päivän työrupeamaan.
Hänen lähdettyään etsiskelimme kivaa kahvilaa, jossa nauttisimme jälkiruoat. Näimmekin pian kivan kuppilan, jonka vitriineissä oli houkuttelevan näköisiä leivoksia ja kakunpaloja. Odottelimme vuoroamme parin iäkkään saksalaisturistin yrittäessä saada tilausta tehtyä. Jokin asiassa ei toiminut, koska yhtäkkiä vanha rouva totesi saksaksi ”tämä on liian vaikeaa” ja käveli ulos seuralaisensa vanavedessään. Katselimme touhua hiukan ihmeissämme, mutta hetken kuluttua emme ihmetelleet enää.
Aikamme odoteltuamme tiskin takana kiireisen oloisena häärivän pariskunnan mies kiinnitti huomionsa meihin ja kysyi mitä haluaisimme. Kun aloimme osoitella leivoksia vitriinissä meille kerrottiin, että ensin pitää valita pöytä ulkoa, jotta he saavat tilaukseen sen numeron. Hiukan ihmeissämme menimme ulos naisen seuratessa mihin istumme. Hän kuitenkin katosi ottamatta tilausta ja hetken aikaa odoteltuamme päätimme palkita palvelutason etsimällä toisen kuppilan.
Teimme seuraavassa kuppilassa ”oikein” eli kävimme sisällä vain katsomassa mitä haluaisimme ja istahdimme pöytään odottamaan tarjoilijaa. Hetken kuluttua saimmekin tilattua juomat ja Nina kävi sisällä osoittamassa mitä makeaa olimme valinneet. Vietimme kaikessa rauhassa pitkän aikaa seuraten turistien ja paikallisten hyörinää.
Päätimme lähteä taas kävelemään ennenkuin ottaisimme tahattomat päiväunet kuppilan terassilla. Kävimme viereisessä barokkityylisessä kirkossa ihailemassa sen koristelua. Erityisesti pieni sivualttari oli upea.
Talsimme keskustan katuja kauppojen availlessa oviaan siestan jälkeen. Poikkesimme myös Dainesen motoristivarusteita myyvässä putiikissa katselemassa vedenpitäviä hanskoja. Kauppoja ei syntynyt ja palasimme tutuksi käyvää reittiä hotellille levähtämään ennen illallista.
Puoli kahdeksalta Kristel ja opaskollegansa Paula tulivat autolla noutamaan meidät. Ajelimme läheiseen Torbolen kylään, jossa nautimme illallista idyllisessä perheravintolassa. Ruoka oli hyvää, joskin tarjoilijat sotkivat tilauksiamme varsin ansiokkaasti. Kielimuurista ei ollut kyse, koska Paula puhuu sujuvaa italiaa. Hauskaa illanviettoa tarjoilijoiden sekoilu ei häirinnyt ja vietimme mukavan illan matkakokemuksia vertaillen. Kello lähenteli yhtätoista palatessamme hotellille.
