Kristelillä oli vapaapäivä ja olimme sopineet yhteisestä retkestä Veronaan. Olimme tutstuneet ennalta bussi- ja juna-aikatauluihin sekä sopineet lähtöajan. Nautittuamme aamiaisen tapasimme Kristelin läheisellä bussipysäkillä. Köröttelimme Roveretoon, jossa on Rivaa lähin rautatieasema.
Nousimme bussista rautatieasemaa vastapäätä olevalla pysäkillä hyvissä ajoin ennen junan lähtöä. Asemarakennuksessa oli auki vain yksi lippuluukku, jolla oli jo jonoa. Mikäli palvelunopeus olisi sama kuin Rivan linja-autoasemalla, niin emme ehtisi junaan. Iso lippuautomaatti oli teipattu pois käytöstä, joten Juhan pitäessä paikkaa lippujonossa tytöt testasivat pienemmän lippuautomaatin toimintaa.
Tytöt onnistuivat lippuostoksissaan ja lähdimme laiturille odottamaan junan tuloa. Ensin piti toki paikalliseen tapaan validoida liput eli yrittää saada pieni kiukutteleva laite leimaamaan lippumme. Masiinoita tarvittiin kaksi ennenkuin kaikissa lipuissamme oli leimat.
Laiturilla Kristel alkoi epäröidä lippujemme kelpoisuutta. Pieni lippuautomaatti antoi vain ns. maitojunalippuja ja odotimme InterCity-junaa. Aikaa ei kuitenkaan ollut uuteen yritykseen, joten nousimme pokkana kyytiin junan saavuttua. Päätimme olla tyhmiä turisteja, mikäli lipuista tulisi ongelma. Eihän kyseinen olotila mitään erityistä yrittämistä olisi vaatinutkaan.
Eipä kestänyt kauaa, kun naispuolinen konduktööri lähestyi kysellen lippuja. Hän otti lippumme hiukan otsaansa rypistellen. Sitten erittäin hyvällä englannilla kertoi pahoitellen, etteivät lippumme kelvanneet InterCity-junaan. Kysyttyämme mitä asialle voi tehdä, hän myi meille oikeat liput siten, että maksoimme vain erotuksen. Lisäksi hän laski erotuksen asemalta ostetun hintaan eikä kalliimmalla junasta ostetun taksalla. Koko toimituksen ajan tämä superystävällinen nainen jutteli mukavia ja naureskeli kanssamme. Hän myös varoitti meitä iltayhdeksältä alkavasta rautatietyöläisten lakosta, joka pysäyttäisi melkein kaiken liikenteen.
Veronan asemalta kävelimme vanhaan keskustaan. Kävimme katsomassa muutamia tärkeimpiä nähtävyyksiä kuten Julian parvekkeen. Kyseinen kylähän on ihmeellisen innostunut tästä brittikirjailijan tunnetuksi tekemästä fiktiivisestä rakkausdraamasta. Asiaan liittyvää krääsää oli joka paikka pullollaan. Muutenkin kaupungin tunnelma oli varsin kaupallinen. Onneksi kaupungin arkkitehtuuri ja yleinen koristeellisuus oli mukavaa katseltavaa.
Päätimme lounastaa sokkeloisessa ja luolamaisen pimeässä, mutta mukavan viileässä kuppilassa. Ehdimme istua pöydässä jo jonkin aikaa miettien pitääkö käydä jossain tiskillä ilmoittautumassa, kun huoneeseen putkahti tarjoilijatyttö. Hän selvästi hätkähti huomatessaan uudet asiakkaat, mutta sitten palvelu pelasi ja ruoka oli hyvää.
Jatkaessamme kierrostamme käsitys Veronan kaupallisuudesta vahvistui havaitessamme, että kirkkoihinkin oli sisäänpääsymaksu. Yksikin kirkko oli sisältä puoliksi rakennustelineiden peitossa. Juha kysyi pääseekö puoleen hintaan, kun kerran näkeekin vain puolet. Ilmeestä päätellen kassassa ollut kaveri oli jo kuullut saman vitsin aiemmin.
Nautimme jäätelöt pääaukion reunan kahvilassa seuraten huvittuneina patsaita esittävien maneereja. Varsinkin itsensä hopean väriseksi Chapliniksi naamioneen kaverin rutiini oli muutaman kolikon arvoinen. Ihmisvilinän hetkellisesti heikentyessä Chaplin ja naamiokasvoinen Marie Antoinette pitivät palaveria, johon vieressä seissyt muumioitu faarao ei osallistunut.
Tytöt harrastivat vielä – Juhan mielestä kiitettävän – vähän shoppailua ennen paluuta rautatieasemalle. Tälläkin kertaa Juha piti varmuuden vuoksi paikkaa lippuluukun jonossa tyttöjen arpoessa lippua automaatista. Tämä automaatti osasi myydä oikeanlaisen lipun ja pääsimme paluumatkalle varsin täydessä junassa. Lippua ei tietenkään tällä kertaa kukaan tullut tarkistamaan.
Saavuimme Roveretoon muutama minuutti Rivaan menevän linja-auton lähdön jälkeen. Seuraavaa sai odotella liki tunnin. Päästyämme vihdoin Rivaan takaisin oli kello jo sen verran, että päätimme illallistaa saman tien lähimmässä ravintolassa. Selvästikin surffareita houkuttelemaan suunnitellun urheilullisen ravintolan ruoka oli loistavan hyvää. Palvelu oli kuitenkin niin hidasta, että päätimme jättää jälkiruoat väliin, jotta ehtisimme edes ajoissa nukkumaan.
