Aamiaisella vieressämme istui iäkäs pariskunta Itä-Lontoosta. Miehen nopea puhetapa ja vahva murre tekivät ymmärtämisestä haasteellista. Pehmeästi ja melkein anteeksipyytävästi jutteleva rouva täydensi kuvan, jonka brittisarjoista saa juuri tuon alueen ihmisistä. Pariskunta lomaili ilmeisen usein juuri tässä majatalossa, koska tunsivat alueen lisäksi myös henkilökunnan. Toivotellen puolin ja toisin hyvää lomajatkoa palasimme valmistautumaan lähtöön.
Meillä oli hyvää aikaa ennen junan lähtemistä Moretonista Lontooseen, joten roudasimme kimpsumme pysäkille ja otimme aikaisemman bussin viettääksemme hetken kylässä, jossa emme olleet edellispäivänä käyneet. Nousimme bussista Moretonin keskustassa ja aivan pysäkin vieressä on todella nätti kahvila, joka Ninaa ilahduttavasti tarjosi myös gluteenittomia herkkuja. Tilasimme perinteiset ”cream tea” -annokset, joka ei todellakaan tarkoita kermaista teetä. Se on pieni välipala, johon kuuluu kaksi teeleipää, hilloa ja hyytynyttä kermaa sekä teetä tai nykyisin vaihtoehtoisesti kahvi.
Jätimme molemmat kerman vähemmälle, mutta teeleivät hillolla olivat todella nannaa. Lisäksi kahvi oli toistaiseksi parasta, jota olimme koko reissun aikana saaneet. Juha jäi vielä toiselle kupilliselle laukkuvahdiksi ja kirjoittelemaan edellispäivän kertomusta Ninan tehdessä pienen kierroksen keskustassa. Kylä viehätti Ninaa sen verran, että saimme pistää hiukan tossua toisen eteen helteisessä säässä ehtiäksemme junaan, joka odotti jo laiturilla.
Junan saavuttua Paddintonin asemalle jatkoimme suoraan maanalaisen puolelle. Ehdimme jo nousta District Line -junaan vaikka tarkoitus oli käyttää Circle linea. Astuttuamme takaisin laiturille tuli kuulutus kertoen, ettei sirkkeli pyöri eli Circle Line -junat eivät kulje ja kaikkien pitää vaihtaa seuraavalla asemalla. Nousimme siis takaisin ja ajoimme vain yhden pysäkinvälin, jonka jälkeen piti roudata laukkuja portaikkojen kautta toiselle laiturille. Tällä junalla mentiin kolme asemaväliä jo tutulle St Pancras Kings Cross -asemalle.
Putkahdimme helteisen Lontoon katuvilinään ja Euston Roadin ylitettyämme ihailimme aivan hervottoman upeaa St Pancrasin asemarakennusta kulkiessamme sen ohi kohti majapaikkaamme. Olimme varanneet asunnon Studios2Let -asuntohotellista Cartwright Gardens -puistokadun varrelta. Respan hymytön ja asiallinen tyyli tuntui jopa tylyltä ystävällisten majatalon pitäjien jälkeen. Toinen nuorempi mies otti toisen laukuistamme lähtiessään opastamaan meitä asuntoon. Vanhassa talossa ei ole hissiä ja asuntomme oli ylimmässä eli neljännessä kerroksessa, johon pääsee kapeita ja vielä kapeampia jyrkkiä portaita pitkin.
Todella kompakti huone sisältää kaiken tarpeellisen, joskin varsinkin keittiön toiminnallisuuden olisi voinut helposti suunnitella paremmin. Kotiuduttuamme lähdimme etsimään myöhäiseksi mennyttä lounasta. Se olikin helpommin sanottu kuin tehty, koska jopa pubien keittiöt ovat enimmäkseen kiinni lounas- ja illallisajan välin ravintoloista puhumattakaan. Onneksi Lontoossa ei ole pulaa pubeista ja helle oli antanut tilaa miellyttävän viileän pilviselle iltapäivälle. Toisesta kysymästämme pubista aivan parin korttelin matkalla saimme ystävälliseltä baaritytöltä vinkin läheisestä pubista, joka tarjoilee ruokaa koko päivän.
O’Neill’s on suuri irlantilaispubi, jonka maukkaan lounaan jälkeen (järkyttävän paha kahvi vain jäi juomatta) syntyi päätös käydä kaupassa ostamassa ruokaa ja sitten viettää iltaa asunnolla. Ystävälliseltä tarjoilijalta saadun vinkin perusteella löysimme The Brunswick -kauppakeskuksen, jonka hyvin varustetusta ruokakaupasta saimme kaiken tarvittavan. Loppuillan vietimme kämpillä ja kävimme aikaisin nukkumaan.
Big Benin luona oli aikoinaan Lontoon vanhin pubi, hiekkalattioineen ja taitaa olla melkein ainoa jossa olen käynyt. Olette löytäneet siistejä yöpymispaikkoja. R