Cotswolds

Julkaistu Kategoriat Iso-Britannia 2014Avainsanat ,

Aamiaisen jälkeen meillä oli ohjelmassa tutustuminen Cotswoldsiin, joka on läntisen Englannin kukkulainen alue Walesin kupeessa. Olimme varanneet ennalta kiertoajelun Tour Gems -nimiseltä firmalta. Odotellessamme autoa noutamaan meidät hotellilta tuli paikalle harmaatukkainen rouva, joka esittäytyi Gennyksi – hän on Tour Gems.

Kävelimme Bourtonin keskustan läpi rouvan kertoessa kylän historiasta. Meille muun muassa selvisi syy monisanaisiin englantilaisiin paikannimiin. Ne ovat todella vanhoja ja kuvaavia, koska aikanaan ihmiset eivät matkustaneet kauas ja paikkojen selittävät nimet kertoivat myös sijainnin. Samasta syystä on paljon samannimisiä paikkoja, koska esimerkiksi lähin joki oli paikallisille vain ”joki” paikallisella murteella.

Nousimme Gennyn tila-autoon ja hän ajoi meitä pittoreskeistä kylistä toiseen. Välillä pysähdyimme vain tien laitaan, josta oli upea näköala. Ensimmäinen kylä reitillämme oli Lower Slaughter, jota pidetään Cotswoldsin postikorttimaisimpana kylänä. Kävimme kurkkaamassa sen myllyn, joka oli vielä 70-luvulla toiminnassa. Nyt se on normaalia selvästi laadukkaampaa tavaraa tarjoava matkamuistomyymälä.

Seuraava pysäkki oli Upper Slaughter, joka nimensä mukaisesti oli ylempänä kukkulalla. Slaughter nimillä ei ole tässä tapauksessa mitään tekemistä teurastamisen kanssa vaan maat oli aikakaan omistanut herra nimeltään Slaugh. Kävelimme kylän ja kirkkomaan läpi. Palattuamme autolle ylitimme pienen joen kahluupaikan kautta. Samalla rouva kertoi, että sana ”ford” paikannimessä tarkoittaa paikkaa, jossa joen voi ylittää kahlaamalla. Siten esimerkiksi Oxford tarkoittaa paikkaa, jossa voi viedä härät joen yli.

Cotswolds on muodostunut jääkauden puristaessa kalkkikivistä maata kukkuloiksi. Alue on erittäin puhdasta eikä ole teollistunut, koska maaperässä ei ole hiiltä. Keskiaikainen vauraus saatiin lampaiden kasvatuksesta. Cotswoldin leijonalampaiden villa on erityisen hienokuituista ja arvokasta.

Pysähdyimme tuhatvuotisen saarnipuun luo katselemaan maisemia. Saarnet eivät käytännössä koskaan kuole, koska ne uudistuvat ja jatkavat hidasta kasvuaan vaikka puun keskiosa lahoaisi pois, kuten näkemällemme puulle oli tapahtunut. Stanwayn kylässä on varakkaalle Stacyn perheelle edelleen kuuluva kartano Stanway House, jonka maat suku osti Henrik VIII:llta hänen kaapattuaan luostarien omaisuudet ja maat heikon sotamenestyksensä kustantamiseksi.

Kävimme katsomassa krikettikentän laidalla olevaa pientä paviljonkia, joka oli kiinnostava siksi, että se on rakennettu vanhan vilja-aitan tekniikalla. Puinen rakennus seisoo kivijaloilla, joissa kussakin on alemman kiven päälle laitettu laakea kivi kuin sienen hattu estämään jyrsijöitä pääsemästä aittaan. Nykyisin ”sienikiviä” näkee vain puutarhakoristeina.

Stantonin kylässä kiipesimme mäelle, jonka laella olevan pubin terassilta näkee kirkkaana päivänä – kuten meillä oli – aina Walesin kukkuloille saakka. Kävimme myös arkkitehtonisesti mielenkiintoisessa kirkossa, jonka toinen puoli on tuettu normannilaisilla puolikaarilla ja toinen goottilaisilla kaarilla. Kirkossa on myös hyvin yleisesti esiintyvä ”vihreä mies” -figuuri, jonka alkuperä on jäänyt ajan hämärään. Edelleen hyvin tyypillisesti kirkon edustalla on pakanoiden palvoma suuri marjakuusi, jonka myrkyllisyyden ajateltiin pitävän paholainen loitolla.

Nimistöstö meille selvisi vielä, että paikannimen loppu ”ton” on vain lyhenne kaupungista tai muuten suuremmasta asuinkeskittymästä. Jos nimessä on ”ing”, niin se kertoo paikan omistuksesta. Nimen alkuosa tulee maanomistajasta. Siksi esimerkiksi ”Kensington” tarkoittaa Ken tai Kens -nimisen suvun omistamaa suurta asuinaluetta. Myös loppu ”ham” tarkoittaa asutuskeskusta eli Birmingham on siis oletettavasti ollut alunperin Birm-nimisen maanomistajan tiluksilta kasvanut kylä. Normannit olivat aikanaan hyvin organisoitunutta porukka ja heidän läänityksensä eli ”shire”-loppuiset alueet ovat edelleen käytössä nimistössä vaikkei hallinnossa.

Lounastauko oli Broadwayn kylässä. Hiukan erilainen Broadway kuin missä olemme aiemmilla reissuilla käyneet. Genny jätti meidät keskusaukiolle sanoen, ettemme voi eksyä, koska kylässä on vain yksi katu. Valitsimme parista pubista The Swanin, jonka lista miellytti meitä enemmän.

Nuori tarjoilijapoika baaritiskin takana joutui kutsumaan kollegansa apuun Ninan määritellessä hänelle mitä annoksessa ei saisi olla. Pojan huikatessa kaveriaan nimeltä Adrian, Juhan piti purra huulta, ettei laskisi suupieltään ja huutaisi myös ”Adriaaaaan” (elokuvaviittus: Rocky). Ruoka oli todella herkullista. Ninan lohi oli paistettu aivan täydellisesti ja Juhan ”sunday roast” eli perinteisesti kirkossa käynnin aikana uunissa hitaasti kypsytetty kokoelma eri lihalaatuja oli oikein hyvää.

Jätettyämme Broadwayn kirkkaat valot – kuten Genny totesi – matka jatkui Snowshillin kylään, jonka meriitti oli – maisemien lisäksi – aikanaan olla eksentrisen miljonäärin kotikylä. Hän oli perinyt valtaisan siirtomaista kerätyn omaisuuden ja sen jälkeen käyttänyt kaiken aikansa ostelemalla eri puolilta Englantiin tuotuja käsityöläisten tekemiä esimeitä, jotka sattuivat häntä miellyttämään.

Valtaisa kokoelma sisälsi kuulemma esimerkiksi 12 täyttä samuraihaarniskaa, joista kukaan ei tiedä mistä ne oli hankittu, koska miljonääri ei koskaan poistunut Englannista hankintoja tehdessään. Kokoelma täytti perintötalon niin, että hän rakennutti pienen majan pihapiiriin, jossa eli melko askeettisesti. Terveyden pettäessä lääkärit suosittelivat hänelle muuttamista parempaan ilmastoon ja maasta lähtiessään hän lahjoitti kokoelman Englannin historialliselle säätiölle.

Suraavat kohteet olivat erityisesti Ninan mieleen. Pistäydyimme katsomassa unikoista aivan punaiseksi värjäytynyttä peltoa ja sen jälkeen laventelipeltoja. Jatkoimme maisemalinjalla nousemalla Cotswoldin toiseksi korkeimmalle kukkulalle, jossa seisoo Broadway Tower. Linnantornimaisesta ulkomuodostaan huolimatta se on ”folly” eli rikkaan miehen rakennuttama huvimaja. Kirkkaan aurinkoinen päivä antoi meille jälleen mahdollisuuden nähdä kirjaimellisesti niin pitkälle, kun silmä kantaa. Kukkulalta aukesi näkymä Walesiin ja Birminghamiin saakka.

Päivän viimeinen kylä oli Chipping Campden. Sen erikoisuus on loivan S-kirjaimen muotoinen pääkatu, jonka varrella on toisissaan kiinni taloja aivan eri aikakausilta. Siellä nojaa 1200-luvulta oleva rakennus viereiseen ”uuteen” 1800-lukulaiseen taloon. Lisäksi muutoksia on tehty vain lisäämällä uusia piirteitä purkamatta vanhaa taloa pois. Arkkitehtuurien sekamelska on jopa hupaisaa katsottavaa, kun kreikkalaisperäiset pylväskoristeet alkavat toisen kerroksen tasosta 1300-luvun katukerroksen yläpuolella.

Genny jätti meidät hotellille puoli kuuden tienoilla. Kävimme vielä keskustassa jäätelöllä ja kaupassa ennen asettumista huoneeseemme. Hotellin wifi oli jo aiemmin kuulunut heikosti huoneeseemme ja illalla yhteys katkesi kokonaan. Jätimme matkakertomukset odottamaan parempia yhteyksiä ja kävimme ajoissa nukkumaan.

Yksi ajatus koskien aihetta “Cotswolds”

  1. Upeita kuvia vastaavista maisemista. Eipä ole paljonkaan puutaloja. Laitteeni kieltäytyi näyttämästä kuvia 85-100 päätteli varmaan etten kykene yhdellä istumalla sulattelemaan. Mietimme täällä kahta asiaa, miten Nina meni sandaaleissa niitylle ja miten Juha sai sen keinumopon mahtumaan matkatavaroihin.
    Huomaa saaren normaalin kosteuspitoisuuden kaikesta vihreydestä, teillä on tähän asti ollut uskomaton tuuri sään suhteen.
    Näkee leikatuista puksipensaista, että taitavat olla druidien sukua. Halit ja kiitokset!!

Kommentointi on suljettu.