Aamiaisen jälkeen lähdimme kaupungille. Pieni ohjelmanumero oli heti Eustonin kulmassa, kun Pret A Manger -ravintolasta purkautui porukkaa ulos ja paloauto pillit päällä kurvasi paikalle. Emme jääneet pällistelemään enempää, koska savua ei näkynyt ja brankkarit toimivat melko rauhallisesti.
Lähdimme St Pancrasilta Piccadilly-linjalla tällä kertaa länteen. Nousimme maanpinnalle Knightsbridgen asemalla ja päivän ensimmäinen kohteemme oli heti edessämme. Astuimme sisään Harrodsille suoraan Luxury Accessories 3 -osastolle, jossa on vain tunnetuimpien (lue: kalleimpien) merkkien laukkuja. Tämä on yksi niitä osastoja, joissa ei ole hintalappuja näkyvillä. Jos sinun pitää kysyä hintaa, niin sinulla ei ole siihen varaa. Turistien vain katsellessa upeaa osastoa, ostoksia tekivät tietyn uskontokunnan kaapuihin pukeutuneet naiset.
Kävimme ihailemassa niin tarjonnaltaan kuin ympäristöltäänkin upeita ruokaosastoja. Matkustelimme egyptiläisittäin koristelluissa rullaportaissa ja päätimme ottaa kunnon kahvit The Tea Room -kuppilassa. Kyseessä oli todellakin teehuone, koska kahvi oli surkeaa. Siirryimme Ice Cream Parlour -jäätelöravintolaan, jossa nautimme mahtavat jäätelöannokset – ja kupilliset hyvää kahvia.
Katseltuamme aikamme päivän ensimmäistä nähtävyyttä lähdimme Hyde Parkiin. Kuljimme Knightsbridgeltä pientä kujaa pitkin puiston puolelle korttelia ja valtaisa liikenteen meteli katosi täysin. Aurinko paahtoi vaikkei onneksi aivan edellispäivän voimalla ja leppeä tuuli lievensi hellettä.
Kuljimme Serpentine-järven ohitse puiston läpi kuuluisaan Speakers’ Corner -nurkkaan, joka on ollut aikanaan julkisten hirttäjäisten pitopaikka. Vapaan sanan perinne on peräisin tuomittujen viimeisistä sanoista ja on pidetty voimassa niskanvenytysten loputtuakin. Helteinen päivä ei ollut houkutellut paikalla ketään paasaamaan asiaansa.
Kuljimme Marble Archin alta Oxford Streetille ja aloitimme päivän shoppailut. Meillä ei ollut mitään ostoslistaa, mutta Juha katseli itselleen vapaa-ajan kaupunkikenkiä kuusi vuotta hyvin palvelleiden Clarksien seuraajiksi. Melko nopeasti selvisi, että mitään vastaavaa mallia ei enää tehdä.
Päivän toinen tavaratalonähtävyys oli Selfridges. Ihailimme erityisesti sen valtaisaa herkkuosastoa vaikkemme sortuneet ostamaan mitään. Edellispäivänä Twiningsin teekaupan myyjältä saadun vinkin perusteella Juha kävi kysymässä Mariage Frères -teepuodista tarjolla olevia oolong-laatuja. Melkein ’Allo ’allo -tyylillä englantia puhuva ranskalaismyyjä kertoi, että ehkä Pariisin pääliikkeessä olisi Juhan etsimää laatua: ”We önli äv ty öndröd än fifti hiö. Tei äv sevön öndröd än fifti.”
Käännyimme risteävälle Regent Streetille, joka on toinen merkittävimmistä ostoskaduista. Kävimme Molton Brown -liikkeessä ostamassa eukalyptuksen tuoksuista suihkugeeliä, johon olimme tykästyneet New Yorkin hotellissamme. Kyseistä merkkiä ei saa Suomesta. Australiasta kotoisin ollut myyjätär tiesi sen, koska liikkeen manageri oli suomalainen.
Pidimme myöhäisen lounastauon Regentin ”sisäpihalla” Heddon Streetillä Strada-nimisessä ravintolassa. Syötyämme Juhan mielestä ravintolan nimi lienee johtuvan siitä, että tarjottu kana oli jäänyt auton alle. Ninan kanasalaatti oli onneksi hyvää. Hidas ja kalsea palvelu kuitenkin varmisti, että tippi oli nolla.
Viimeisestä Clarksin liikkeestä Regentillä Juha löysi itselleen kelvolliset popot. Juhaa palveli selvästi eläkeiän jo ohittanut intialaisrouva. Oli todella kiusallista pyytää sovitettavaksi eri kokoja, kun piti katsella rouvan kumaraista könkkäämistä varastoon ja takaisin. Hyvä huumori tädillä oli Juhan yrittäessä saada alennusta uuden malliston kengistä toisten mallien ollessa alennusmyynnissä.
Jatkoimme Regentin loppuun Piccadilly Circus -risteykseen saakka, jossa pudottauduimme maan alle. Tuttu Piccadilly-linja vei meitä takaisin asuntoa kohti, mutta nousimme junasta jo Russell Squarella. Kävimme Brunswickin ostarilla hakemassa ruokatarvikkeita ennen paluuta kämpille.
Hei hymynaamat! Harrodsin ruokaosasto on käsittämätön . Ihailen teidän jaksamista, Nina varmaan ei tarvitse villapuseroa, ei ainakaan kahta. Hyvää jatkoa lomallenne!
Sanotaan,
että kun on tarpeeksi kauan Piccadilly Circucsella, tapaa tuttuja, se on paikka jonne kaikki tulevat ennemmin tai myöhemmin. Suomessa vastine on Stockan kellon ala.
Sitähän melkein läkähtyy, kun lukee neljän päivän jutut ja katsoo kaikki kuvat yhteen soittoon. Oli käytävä saaressa tapaamassa metsureita, jotka kaatoivat vajaa kohti kallistuvan konkelon. Heidän taidoillaan säilyi vajan kato ilman korjauksia. Kaatoivat konkelon ja nojauskohteena olevan puun yhtaikaa.
Kun ensimmäisen kerran näin Brunsvikin mainoksen, ajattelin teidän menevän keilaamaan. Kyseessä olikin kauppakeskus. Kiitokset jälleen kerran mielnkiintoisista matkapäivistä kuvineen.
Terveisin Eero