Pyhän Patrickin päivä

Julkaistu Avainsanat ,

Heräsimme hyvin levänneinä ensimmäiseen arkiaamuun Nykissä. Ninan vatsakin oli tokeentunut New Yorkin kraanaveden aiheuttamasta lievästä shokista. Valitsimme aamiaiskohteeksi Ellen’s Stardust Dinerin Broadwaylla. Olimme bonganneet paikan jo ennalta netistä. Kuppilan erikoisuutena on laulavat tarjoilijat.

Jo kuppilan tuulikaapissa soi musiikki huumaavalla voimalla. Sisäovista astuessamme näimme miestarjoilijan seisovan korokkeella laulaen. Koko ravintola oli tarjoilijoiden asusteita myöten suoraan 50-luvun jenkkileffasta. Lukiessamme ruokalistoja pöytäänohjauksen jälkeen alkoi musiikin voimakkuus lähennellä kipurajaa. Nopean yhteisen päätöksen jälkeen nousimme ja poistuimme ravintolasta.

Jatkoimme 7 avenuelle, jonka kulmasta löytyi Lindy’s. Ruokalan rauhallinen ilmapiiri oli valtavan erilainen ensimmäiseen yritykseemme verrattuna. Pöytäänohjauskin tapahtui vanhemman naisen kommentilla Ninalle: ”Tännepäin, kultaseni.” Nautimme runsaan ja maittavan aamiaisen.

Kylläisinä jatkoimme viidennelle avenuelle seuraamaan Pyhän Patrickin päivän paraatia. Tämä irlantilaisperinteeseen kuuluva juhlapäivä näkyi katukuvassa vihreän värin yltäkylläisyytenä. Joka toisella kadulla kulkijalla oli jotain vihreää yllään tai ainakin apilakoristeita. Itse paraatiin osallistui yli 200 000 marssijaa. Seurasimme kulkueiden ohimarssia jonkin aikaa.

The St. Patrick’s Day Parade

Kuljimme kohti pienempiä katunumeroja (eli etelään) ja kävimme Times Squaren Planet Hollywoodissa hakemassa New York Pass -sirukortit. Kortti kattaa voimassa ollessaan pääsymaksut useaan eri kohteeseen ja sillä saa myös alennusta lukuisista muista. Passit aktivoituisivat ensimmäisestä käyttökerrasta. Emme olleet vielä päättäneet aloituspäivää, josta eteenpäin meillä olisi kolme päivää aikaa hyödyntää kortteja.

Ihmeteltyämme hetken ihmispaljoutta Times Squarella jatkoimme 42 katua itään. Kadun varrella on paljon uniikkeja rakennuksia eria ajoilta ja jotkut ovat todella upeita. Yleisestikin New York on arkkitehtonisesti mielenkiintoinen, koska ei tunnu löytyvän kahta samanlaista taloa.

Kävimme mm. pääkirjastossa, joka on 1800-luvun loppupuolelta. Myös Grand Central Terminal -päärautatieasema on näkemisen arvoinen. Erityisen hieno on Chrysler-talo, jonka art deco -muotoilu on saanut inspiraationsa 20-luvun lopun autojen koristeista. Tunnistettavuutensa takia talo näkyy useammin elokuvissa ja tv-ohjelmissa kuin Empire State Building.

Halusimme palata hotellille hyvissä ajoin valmistautumaan illalliseen. Päätimme tutustua ensi kertaa Nykin metroon. Systeemi ei ole ihan yhtä selkeä kuin esimerkiksi Pariisissa tai Lontoossa. Siirryimme ensin sukkulaksi nimetyllä junalla pääasemalta Times Squarelle, josta meidän piti valita juna pohjoiseen eli uptown. Laiturilla oli kaksi raidetta ja hyppäsimme ensimmäiseen kohdalle osuneeseen junaan. Se posotteli vauhdilla ohi muutamasta asemasta. Niistä yksi oli se, johon olimme matkalla.

Ensimmäisellä mahdollisella pysäkillä vaihdoimme takaisinpäin menevään junaan, joka teki saman tempun vieden meidät takaisin Times Squarelle. Uudella yrityksellä katsoimme tarkkaan, että nousimme ”paikallis”-merkinnällä olevaan junaan. Helpotukseksemme se pysähtyi haluamallamme asemalla. Harhailusta huolimatta olimme hotellilla varmasti nopeammin – ja halvemmalla – kuin saman etäisyyden kulkeminen taksilla olisi vienyt paraatin sotkemassa arkiliikenteen kaaoksessa.

Laittauduimme parempiin vetimiimme ja lähdimme kävelemään muutaman korttelin matkan The London -hotellille, jonka yhteydessä on tv-kokki Gordon Ramsayn kahden Michelin-tähden ravintola. Saavuimme paikalle ajoissa ja meidät ohjattiin baarin puolelle odottelemaan ravintolasalin avautumista. Muutamia minuutteja puoli kuuden jälkeen meidät noudettiin pöytäämme. Vaikka ruokalistalla ei ole hirvittävän montaa vaihtoehtoa, niin meiltä kului hyvä tovi päättää mitä herkkuja ottaisimme. Juha päätti ottaa myös viiniparituksen, jossa kunkin ruokalajin kanssa tarjotaan siihen erityisesti valittua viiniä.

Nautimme valtavasti niin itse ruoasta kuin myös ravintolan ajattoman klassisesta ilmapiiristä. Vaikka annokset eivät olleet suuria, niin suunnistimme pimentyneessä illassa hotellille kylläisinä ja hyvillä mielin vaikkakin merkittävästi köyhtyneinä. Onneksi dollarin kurssi on todella matalalla.