Lähdimme kaupungille puoliltapäivin kulkien kaupungintalon editse keskusaukion läpi. Olimme jo kolunneet aika hyvin olennaisimmat nähtävyydet, joten käyskentelimme ostoskatujen ihmisvilinässä. Etsiskelimme satunnaisesti – ja heikolla menestyksellä – Ninalle hellehattua suojaamaan polttavalta auringolta.
Toissapäiväisellä kahvitauolla Majestic Caféssa olimme huomanneet lounaslistan olevan pitempi kuin ulko-ovella. Siksi valitsimme sen lounaan nauttimispaikaksi. Saimme saman pöydän ja tarjoilijattaren kuin edellisellä käynnillämme. Ystävällinen rouva muisti meidät ja toivotti tervetulleeksi takaisin. Majesticin hintataso oli suomalaiselle normaali eli portolaiselle kallis. Nina nautti cesar-salaatin kanalla ja Juha ankkaa Magret. Nautimme vielä hyvät suodatinkahvit palanpainikkeiksi.
Kauppoihin sisään menemiselle oli toki syynä myös se, että oli mukava piipahtaa ilmastoituun liikkeeseen edes hetkeksi. Kierroksemme alkupäässä erään apteekin valokyltti näytti 29 astetta varjossa. Kierrellessämme bongasimme puolitoista tuntia myöhemmin toisen, joka kertoi lämpöasteita olevan 35.
Myöhemmin iltapäivällä nautimme välipalaa pienessä katukahvilassa. Juha soitti toiseen aiemmin netistä bongaamamme portviinitaloon ja sopi maistelusta. Välipalan aikana nautimme myös musiikista. Kuppilan kohdalla kapean kävelykadun toisella puolelle musisoi kolmen miehen bändi todella lahjakkaasti.
Nina kuvasi pätkän bändin jammailua
Otimme taas taksin São Benton aseman edustalta. Tämä vanha kuski ei tarvinnut Juhan Hereä, muttei uskonut myös omaansakaan tökkiessään Porton kapeilla, ruuhaisilla ja enimmäkseen yksisuuntaisilla kaduille ennen joen ylittämistä. Opaskirjakin kehottaa turistia tutustumaan kaupunkiin jalan eikä suosittele siellä ajamista.
Taksin navigaattori vei meidät Gaian kukkuloilla pieneen umpikujaan, koska katu kapeni metrin leveäksi kävelykivetykseksi rinteen kyljessä. Kuski totesi ”oijoi” ja lupasi lähteä kiertämään toista kautta, mutta kerroimme voivamme kävellä toiselle puolelle.
Olimme valinneet toiseksi vierailtavaksi portviinitaloksi Croftin, koska se mainosti mahdollisuutta maistella portviiniä paritettuna suklaan kanssa. Juhan kanssa puhelimessa puhunut kaveri oli juuri vetämässä kiertuetta. Tiskin takana oleva harjoittelijatyttö oli hetken hiukan sekaisin pyynnöstämme, mutta hoiti järjestelyt kuitenkin ihan mallikkaasti.
Hetken säätämisen jälkeen edessämme oli kolme erilaista portviiniä ja kolme erilaista suklaakonvehtia. Olimme sopineet, että jaamme yhdessä yhden ”maistelupaketin”. Otimme kumpikin ensin pienen maistiaisen pelkkää viiniä. Sitten puolikkaan konvehtia ja sen yhteyteen toisen sipaisun viiniä.
Ensimmäinen pari oli Croft Pink eli vaaleanpunainen portviini paritettuna belgialaisen Godiva-suklaavalmistajan konvehdin kanssa. Selvästi edellispäivän RCV:n pinkkiä tuhdimpi viini räjäytti vadelmaisen konvehdin maun todella upeaksi makujen ilotulitukseksi.
Toinen pari oli Croftin rubiininen vintage yhdessä sitä varten suunnitellun tummasuklaisen konvehdin kanssa, jonka loppumaussa oli selvä lakritsavivahde. Yhdistelmä oli ihan hyvä vaikkei yltänyt lähellekään ensimmäisen tasoa. Ruby oli selvästi RCV:n vastaavaa alkoholisempaa ja siten terävämpää.
Kolmantena oli 10-vuotias tawny ja sen parina tummasuklainen pähkinäkrokantti. Vaikka itse tawny oli mukavan täyteläistä, niin yhdistelmä jäi myös tuloksissa kolmanneksi. Maistelun jälkeen tapaamamme kiertueenvetäjä kertoi pink ja Godiva -yhdistelmän syntyneen ihan vahingossa ja myös itse pitävänsä siitä enemmän kuin yhdistelyyn valmistetuista artisaanikonvehdeista.
Lähdimme Croftilta kävellen alas rantaan ja katselimme Porton näkymää nyt joen toiselta puolelta. Ajoimme köysiradalla rannasta ylös kukkulalle, jonne Luis I -sillan ylätaso päättyy. Tämän Eiffelin oppipojan rakentaman sillan ylätasolla kulkee raitiovaunu-metro ja alhaalla rannan tasolla sen ylittävät autot.
Ajelimme ratikalla jälleen Trindadesille ja kävimme hakemassa marketista lisää pullovettä mukaan asunnolle. Vaikka olimme hoitaneet päivän nesteytyksen edellisen päivän väsähtämistä paremmin niin helteisen päivän patikointi tuntui ja näkyi jaloissa.
Voihan hiperpapelaria! Käy oivasti voimasanasta, jos vaan muistaa . Upeat maisemat niistä köysiradan kuplista. Varjot kutsuvat jo 25:n asteen lämmössä ja kiviluolat
ovat erinomainen vaihtoehto suuremmille lämpötiloille.
Kuvan 19 perusteella on Juha saanut uuden työpaikan. Tarvitsisin varmaan suuremman kvaputken, jotta näkisin mitä Juha mainostaa.
Eikö olekin hauska kuva optiikkaliikkeestä! 🙂