Bologna

Julkaistu Kategoriat Eurooppa 2012Avainsanat ,

Aamiaiselle oli katettu pöytä ravintolan ulkoterassille. Aurinkoisella aamutaivaalla ei ollut edes pilvenhattaraa. Hotelli on ilmeisesti melko tyhjä, koska vain toinen kahden hengen seurue näkyi aamiaisella samaan aikaan. Buffetin tarjoilu oli melko niukka, mutta riittävä. Espresso oli niin hyvää, että Juha pyysi toisen tuplana.

Lähdimme etsimään joukkoliikennevälinettä viemään meidät Bolognan keskustaan. Lähikadulta löytyi bussipysäkki ja linjan 86 viimeiset pysäkit näyttivätkin olevan mukaan ottamamme pikku kartan mukaan aivan keskustassa. Asia varmistui vielä juttutuokiolla ystävällisen nuoren miehen kanssa, joka tuli myös odottelemaan pysäkille. Keskustan alueella linja teki muutaman siksakin, mutta tuli aivan kohtuuajassa perille Piazza Rooseveltille.

Nina oli jälleen etsinyt netistä listalle mielenkiintoisia kohteita ja alueita, joten oli helppo päättää mihin kulkisimme. Kävelimme läheiselle Piazza Maggiorelle, jonne oli viritetty valtava valkokangas ja tuolirivejä vähintään tuhannelle katsojalle. Cineteca di Bologna -tapahtuma näytti joka ilta Hitchcockin elokuvia. Vilkaisimme Palazzo d’Accursion sisäpihalle, kuvasimme Maggiorella olevan Neptunusta esittävän suihkulähteen ja sitten kävimme aukion reunassa olevassa Basilica di San Petroniossa, joka on maailman 15. suurin kirkko. Kirkossa on kuvauskielto, mutta nappasimme yhden salaotoksen.

Suuri osa keskustan kaduista on rakennettu siten, että jalkakäytävä on talon reunan alla. Holvimaiset käytävät olivat todella mukavia pyrkiessämme olemaan mahdollisimman vähän polttavan auringon alla. Kuljimme enimmäkseen varjoisissa käytävissä kuvaten mielenkiintoisen näköisiä kohteita. Pidimme kahvitauon Piazza Cavourin reunassa odotellessamme netissä kehutun jäätelökaupan Gelateria Funivian avautumista. Jäätelöt olivat toki hyviä, mutta olimme jo tälläkin reissulla saaneet parempiakin.

Kuljeskelimme Via Farinia katsellen arvokkaiden merkkiliikkeiden ikkunoita, kun törmäsimme edellispäivän ruokaretkeen osallistuneeseen arizonalaispariskuntaan. Juttelimme hetken mukavia ja vaihdoimme sähköpostiosoitteita miehen luvatessa lähettää meille retkellä kuvamiaan videopätkiä. Hauskan juttutuokion jälkeen kävimme kierroksen lähikortteleissa ennen kuin lähdimme palaamaan kohti Piazza Maggioren itäpuolella olevaa ruokakaupoista ja ravintoloista kuuluisaa aluetta. Pikku kujalla meitä vastaan tuli niinikään retkellä ollut aussipariskunta, joiden kanssa vaihdoimme muutaman sanan.

Söimme lounasta Tamburini-herkkukaupassa, joka on paikallinen instituutio. Valitsimme tiskeistä koko- ja puoliannoksia eri ruokalajeja, jotka sitten söimme puoliksi. Tarjonta ja valintamme olivat aivan valtavan hyviä. Meillä oli hiukan lähtenyt mopo käsistä valitessamme emmekä jaksaneet aivan kaikkea syödä.

Kuljeskelimme kiireettä etelään Via Castiglionea. Kohteemme oli sen numerossa 44 oleva La Sorbetteria Castigleone, jonka jäätelöitä on kehuttu maailman parhaiksi. Patikointimme todellakin palkittiin, koska esimerkiksi Juhan giganttikokoisena valitsema stracciatella oli parasta mitä hän on koskaan syönyt. Ninaa oikein harmitti pienen annoksen valinta, mutta massuun ei olisi kuulemma kuitenkaan mahtunut.

Suunnistimme kaarevia pikkukatuja takaisin pohjoista kohti yliopistoalueelle, joka on kuuluisa kahviloistaan. Ilmapiiri ja liikkeiden tarjonta muuttuikin selvästi ylitettyämme Via San Vitalen. Yritimme päästä näkemään Piazza Verdin reunassa olevan Teatro Communalen kuuluisan salin, mutta sinne ei päässyt kuin näytöksiin. Piazza Verdillä oleskeli opiskelijoiden lisäksi melkoisen kirjavaa porukkaa ja paikan ilmapiiri ei oikein houkutellut.

Palasimme kohti keskustaa pysähtyen kahveille lähellä Torre degli Asinellin korkeita torneja. Kupposten jälkeen napsimme kuvia, joissa pienemmän tornin voimakas kallistuma näkyy selvästi. Sitten palasimme Via Rizzolia takaisin Piazza Rooseveltille odottelemaan bussia takaisin hotellille.

Kuuma päivä oli väsyttänyt meidät molemmat, mutta ilmastoidussa bussissa virkistyimme sen verran, että jäätyämme pois kyydistä hotellin lähellä käväisimme moottoripyörätarvikeliikkeessä kysymässä kuuman kelin ajohanskoja Juhalle. Sopivat koot olivat loppu, mutta saimme vinkin suuresta liikkeestä läheisen Ducatin tehtaan luona.

Kävelimmekin jo jonkin matkaa liikkeen suuntaan hotellimme ohi, mutta patikointi sen verran kauas edelleen kuumassa auringossa ei houkutellut ja palasimme hotellille. Virkistävän suihkun jälkeen lepäilimme suunnitellen seuraavan päivän reittiä.

Illallisella hotellin ravintolassa Juha kokeili keittiön gourmet-listan erikoisuuksia Ninan valitessa perinteisemmät vaihtoehdot. Alkuruokana Juhalla oli strutsirisotto maustettuna omenalla ja appelsiinijauheella. Ei toiminut lainkaan ja osa jäi syömättä. Myös hovin suosittelema sangiovese punaviini oli heppoinen esitys. Ninan valitsema nuudelit bolognalaisittain oli varmaa tavaraa.

Juhan pääruoaksi valitsema rapukeitto tuli lautasella olevassa pussissa. Pussin sisältä löytyi sitten todellista nannaa, joten illallisen saldo jäi positiiviseksi vaikka punaviini ei toiminut tämänkään ruoan kanssa yhteen. Nina tuli syöneeksi kinkkua jogurttikastikkeella hiukan liikaa ja oli loppuillan pahoinvointinen.