Parma

Julkaistu Kategoriat Eurooppa 2012Avainsanat , ,

Rho: scorchio! Helteinen aamu tuntui heti pakatessamme pyörää vaikkakin varjossa. Tökkiminen pikkuteillä jo aamusta yli 30-asteisessa säässä ei kiinnostanut vähääkään, joten GPS sai luvan valita tietyypin vapaasti.

Päästyämme Milanon kehätiellä näytti hetken, ettei valtateiden salliminen olisi auttanut lainkaan. Suma kuitenkin liikkui ja hälveni tavanomaiseksi kaoottiseksi italialaisliikenteeksi jo ennen siirtymistämme A1:lle. Poimimme tietullilipun ja kaasutimme mukaan kolmen kaistan rulettiin. Pidimme tauon ihanan viileässä AutoGrill-levähdyspaikassa.

Parma: scorchio!! Maksoimme itsemme ulos A1:ltä Parman liepeille ja ajelimme vanhan keskustan tuntumaan. Pysäköimme skootterien sekaan Palazzo della Pilottan taakse. Matkanjohtaja oli jälleen tehnyt selvän suunnitelman ja jopa ottanut läppärin näytöltä kuvan kartasta ja suunnistimme sitä tihruten. Ensimmäinen kohde oli palatsissa oleva Teatro Farnese. Se on upea puurakenteinen teatteri, joka on entisöity toisen maailmansodan pommituhojen jälkeen. Teatterissa on valokuvauskielto, mutta sitä ei vahdittu. Valtaisassa rakennuksessa on myös kirjasto, jonka upeita vanhoja teoksia saa uskomattomasti lainata.

Jatkoimme kävelyä etsien varjoisia reittejä. Kävimme vilvoittelemassa Parma Point -infopisteessä, josta jatkoimme katsomaan Camera di San Paoloa. Se oli abbedissa Giovanna da Piacenzan vastaanottohuoneisto, jonka upeat freskot on maalannut Antonio da Correggio 1500-luvun alkupuolella. Täällä kuvauskieltoa vahdittiin tiukasti.

Keskustan kävelykadulla eräs pienikokoinen herra huomasi ajovarusteemme ja kysyi olemmeko saksalaisia. Vastatessamme olevamme Suomesta miehen silmät levisivät innosta ja hän kertoi tuntevansa Suomea ja suomalaisia jo 80-luvulta alkaen. Hän on paikallisen motoristiklubin jäsen ja heillä on usein kokoontumisia suomalaisten motoristien kanssa Alpeilla ja Suomessa Kuopion lähellä. Hän näytti meille kamerastaan kuvia, jotka oli otettu juuri äskettäin kokoontumisajon telttaleiristä Alpeilla yli 3000 metrin korkeudessa.

Hauskan juttutuokion jälkeen löytyi arkkitehtuuri-ihme Battisteron takaa Tcafè, jossa söimme todella maukkaat salaatit. Kuljimme vielä kuvaamassa muutamia upeita rakennuksia ja nautimme jäätelöt Gelateria K2:ssa, jonka erikoisuus on kukan muotoon tehdyt jäätelöannokset. Palatessamme pyörän luo oli aurinko paahtanut sen niin kuumaksi, ettei pintoihin oikein voinut koskea paljaalla iholla. Tuntui todella hölmöltä pukea lisää päälle.

Vaikka loppumatka olikin jo reilusti alle sata kilometriä, niin pidimme vielä tauon toisessa AutoGrill-levähdyspaikassa. Saimme jälleen kesävaatteissa kulkevilta autoilijoilta epäuskoisia katseita. Toinen motoristipariskunta tervehti kohtalotovereita nyökäten salin toiselta puolelta.

Bologna: scorchio!!! Hotellimme Villa Aretusi löytyi helposti läheltä moottoritietä. Pyörää purkaessamme sen lämpömittari näytti yli 40 astetta. Meidät huoneeseen ohjannut respan nainen kytki ilmastoinnin päälle. Heti ajovermeistä kuoriutumisen jälkeen ensimmäinen toimenpide oli virkistävä suihku. Nina myös pesi teknisiä alusvaatteitamme, jotta ne olisivat taas raikkaita matkan jatkuessa kolmen päivän päästä. Yritimme saada yhteyttä hotellin langattomaan verkkoon heikolla menestyksellä. Onneksi huoneeseen tuli myös langallinen verkko. Juha kytki sen läppäriinsä ja teki koneestaan tukiaseman, jonka kautta Nina pääsi myös nettiin.

Päätimme hakea aamuksi muutaman hedelmän kaupasta, koska retkemme lähtisi ennen aamiaistarjoilua. Respassa päivysti nyt hotellin ravintolan todella sulava hovimestari, joka kertoi meille lähikaupan sijainnin. Pyysimme samalla saada toisen päällyslakanan, koska sänkyyn oli petattu peitoksi vain yksi. Vaikka päivä oli jo viilenemässä ja me olimme kesävaatteissa, niin kauppareissulta oli mukava palata ilmastoituun huoneeseen.

Olimme varanneet pöydän hotellin ravintolasta illallista varten. Kellon tullessa puoli kahdeksan siirryimme todella kauniiseen ravintolasaliin. Sulava hovi otti meidät vastaan ja toimi myös tarjoilijana pöytiin yhdessä nuoremman pojan kanssa, jonka tekemisiä hän selvästi valvoi. Aloitimme fantastisen maukkaalla kanasalaatilla ja söimme pääruoaksi – tietysti – nuudeleita bolognalaisittain. Pasta ei tosin ollut spagettia vaan tagliatellea, mutta annos oli erehtymättömän tuttu ja aivan loistava hyvää. Ravintolan lyhyeltä jälkiruokalistalta Juha valitsi yhden tietämättä mitä se on, koska muut eivät oikein houkuttaneet. Molempien makeat olivat todella hyviä. Espressot sen sijaan eivät voittaneet palkintoja.

Huoneeseemme ei oltu tuotu toista lakanaa vaan kolmas tyyny. Nina tarkisti vielä sanakirjasta, että oli todellakin pyytänyt lenzuolon eli lakanan. Hän kävi respassa kysymässä asiaa ja sieltä luvattiin lähettää joku uudelleen. Hetken kuluttua ovelta kuului koputus ja siellä oli intialaisen näköinen nuori mies tyynyn kanssa. Nina näytti lakanaa ja kaverin kasvoille tuli oivalluksen ilme ja hän sanoi: ”si, capito”. Kestimme kunnes kaveri oli tuonut lakanan ja repesimme vasta sitten.

3 thoughts on “Parma”

  1. Kiitos Nina ohjeistuksesta! Nyt olen taannehtivasti läpikäynyt koko kuvagallerianne
    ja ihastellut, paitsi maisemia ja sisällä otettuja kuvia sitä, että olette jaksaneet kuvata
    niin paljon! Kiitokset soitosta ja lisää hienoja kokemuksia.

  2. Ei saisi koskaan valittaa kun on lämmintä, mutta teitä kävi oikeasti sääliksi kun kun pakkautumistanne katseli ilmastoidusta autosta. Siennan lähistöllä on muuten Banfi estate jos hyvät viinit mahtuvat vielä agendaan 🙂

  3. Viikko on taas vierähtänyt ja jatkokertomuksenne kuvineen on luettu ja atsottu. Maisemat kaunita ja ruuat herkullisen nautittavia. Ensi viikolla lisää nautislkelua.
    Terveisin Eero ja Monica.

Kommentointi on suljettu.