Joen vastarannan kukkuloiden yli noussut aurinko herätti meidät ennen kännykkään asetettua aikaa. Hyvän aamiaisen jälkeen pakkasimme mopon puun juurella ja katselimme kuinka jokiristeily poimi mukaansa liudan turisteja.
Jatkoimme joen seuraamista ja maisemien ihailua rauhallista tahtia ajellen. Saavuttuamme Koblenziin noudatimme vanhaan kaupunkiin osoittavia kylttejä löytääksemme ”Saksan nurkan”. Se on kaupungin keskellä olevan niemen lempinimi, jossa Mosel ja Rhein kohtaavat. Katselimme kuinka puhtaan sininen Mosel ja lietteen ruskettama Rhein jatkoivat yhdessä kohti pohjoista.
Jäähdyttelimme itseämme upeilla jäätelöannoksilla niemellä olevassa kuppilassa. Kaupungista lähdettyämme tahti muuttui. Tuulettomalle moottoritielle päästyämme nostimme matkanopeutta reilusti. Reipas tahti antoi edes hiukan viilennystä yli 30 asteen helteessä.
Pidimme lounastauon Giessenissä tutustumatta kaupunkiin yhtään sen tarkemmin. Sopiva ravintolakin löytyi alle sadan metrin päässä siitä mihin pysäköimme. Söimme maukkaat lihapullapastat.
Kävelykadun vastakkaisen puolen kahvilassa oli ilmeisesti vanha rouva saanut sydänoireita kuumuudesta. Aivan viereemme saapui ensin palolaitoksen ambulanssi ja hetkeä myöhemmin lääkäriambulanssi. Selvästikin saamastaan huomiosta hiukan nolostunut rouva nostettiin paareilla palolaitoksen ambulanssiin ja toisessa tullut lääkäri lähti mukaan.
Fijer kaipasi myös ruokaa, joten Juha laittoi jälleen gepsin etsimään bensa-aseman poistumissuunnastamme. Nyt ei voinut kuin nauraa, kun aseman valokyltin jo näkyessä oli sinne johtava katu suljettu. Onneksi pari korttelia kiertämällä sinne pääsi toista kautta.
Palattuamme motarille puhalsimme reippaasti koko matkan Bad Hersfeldiin. Tiesimme, ettei hotellissamme saa illallista, joten aloimme etsiskellä kaupungista ruokakauppaa. Se osoittautuikin haasteeksi ja vasta kysyttyämme kadulla kulkevalta rouvalta ohjeita löysimme ruokakaupan – ei tosin sitä, jonne rouva oli neuvonut.
Eväiden kanssa ajelimme rinnettä ylös kukkulalla olevalle Pension Vitalis -hotellille. Respan rouvan kanssa oli Juhalla ensin pieni selvittäminen siinä, miksei meitä ollut saapumassa neljää henkilöä. Olimme varanneet sviitin, jonka booking.com sanoo olevan enintään neljälle. Vaikka olimme toki laittaneet bookingille, että meitä oli vain kaksi, niin tieto ei ollut välittynyt hotellille.
Rouva kävi ensin huoneessa purkamassa pois kahden ylimääräisen vuoteen petaustarvikkeet, jonka jälkeen pääsimme aivan upeaan huoneeseemme tai siis sviittiin. Korkean harjakattoisen huoneen katossa on freskot kuten kirkossa. Sängyn jalkopää osoittaa kohti erkkeriä, jonka panoraamaikkunoista avautuu näköala yli laaksossa olevan kaupungin.
Vietimme iltaa sviitissämme käyden läpi edellisten päivien kuvia ja kertomuksia. Natuutimme eväämme ja nautimme olostamme. Ei huono noin välietapiksi.
Kuumuus seuraa teitä, Italiassa on nyt vähemmän lämpöä!
No nyt vihdoin ja viimein olen päässyt lukemaan matkakertomustanne. Aivan upeaa tarinaa ja loistavia kuvia! Välillä tuntuu, että olisi itsekin ollut paikalla. Ja tuttuun tyyliin tulee nälkä kun lukee mitä kaikkea hyvää olette päässeet maistamaan, ja kun niistä herkuista on vielä kuvatkin!
Kun jossain vaiheessa suuntaan tuonne Alppien maisemiin niin tiedän ketä konsultoida.
Turvallista kotimatkaa ja terkut myös Ernalta.