Genova – Asti – Caprie

Julkaistu Avainsanat , ,

Nina oli jo tottunut hilloleipäaamiaisiin, mutta Juhan mielestä tarjonta oli surkea. Lähtiessämme GPS sekosi täysin jyrkällä rinteellä olevien pikku katujen välillä. Vasta saavuttuamme alas rantaa pitkin kulkevalle pääkadulle se suostui tajuamaan missä mennään. Vaikka rantakatu oli auringon paahteesta rutikuiva niin gepsin korkeusmittari väitti meidän olevan 13 metriä merenpinnan alapuolella.

Päivän tarkoitus oli siirtyä Alppien tuntumaan seuraavan päivän ylitystä varten. Halusimme kuitenkin vielä annoksen Apenniinien maisemareittiä, joten GPS sai käskyn pysyä poissa suurilta teiltä siihen Asti – siis Astiin asti.

Genovan kaoottisen liikenteen jäätyä taakse pikkutie alkoi nousta rinteille. Odottelimme hetken ensimmäisen kylän ylämäessä ihmetellen kuinka rekka oli saanut itsensä melkein jumiin risteyksessä, jossa se tuli serpentiinin takaa päätielle. Oli hauska katsella kuinka edessämme jonottaneet pikkufiatit poukkoilivat yrittäessään järjestää rekalle kulkutilaa.

Pidimme kahvitauon kylässä, josta löytyi auki oleva kahvila. Reittimme kulki välillä niin pientä tietä, että meinasi loppua usko gepsin opastukseen. Palkinto seurasi kuitenkin yksikaistaisen kiemurrellessa läpi Piemonten viinialueen sydämen. Ajelimme keskellä viinitarhoja, joita näkyi joka suuntaan silmänkantamattomiin. Ilmassa oli erikoinen pehmeän makea tuoksu, jota emme olleet tunteneet missään muualla.

Astissa seurasimme keskustaan osoittavia kylttejä, kunnes ne vain loppuivat. Etsimme parkkipaikan rajoitetun liikenteen alueen reunasta Piazza Mediciltä. Aukion toisessa reunassa oli italialaisittain tyypillisesti vain lounasaikaan auki oleva itsepalveluravintola. Ulkoterassi oli aivan täynnä, mutta sisältä löytyi vapaa pöytä. Nina haki ensin ruokansa ja Juha seuraavana osoitellen mielenkiintoisen näköisiä ruokia ymmärtämättä ruokien jakelijan selitystä niiden sisällöstä. Hyvältä ne kuitenkin maistuivat.

Emme halunneet tökkiä Torinon esikaupunkien läpi, joten GPS sai uudet ohjeet valita vapaasti nopeimman reitin kaupungin ohi. Pyyhälsimme ensin moottoritietä Torinon kehätielle, jota seurasimme ennen viimeistä osuutta kaupungista poispäin länsipuolella. Joka välissä rahastettiin tien käytöstä. Tällä kertaa Nina välttyi mekaaniselta jankutukselta, kun joka kopperossa oli mies vain käsi ojossa ja toivottamassa hyvää matkaa.

Alpit nousivat horisonttiin Torinoa lähestyttäessä. Saavuimme aivan Alppien syliin Caprien kylään, jossa sijaitsee B&B L’Antico Borgo. Se löytyi täsmälleen gepsin osoittamasta paikasta aivan tolkuttoman kapeiden katujen sokkelosta. Saavuimme B&B:n pihalle hiukan ennen neljää ja meille varjoisan parkkipaikan osoittanut vanha herra tervehti iloisesti: ”Good morning!”

Ukkeli oli niin innostunut solkkaamaan englantia, ettei Nina hennonut vaihtaa kieltä italiaksi. Saimme todella mukavan kotoisan huoneen sekä mahdollisuuden käyttää pesukonetta. Myös ukkelin rouva kävi toivottamassa meille hyvää huomenta tuodessaan pyytämämme lisälakanan.

Saimme myös tietää, että kolmensadan metrin päässä oleva lähin ravintola oli juuri tänään kiinni tuntemattomaksi jääneestä syystä. Seuraavaksi lähin on puolentoista kilometrin päässä. Kolmen kilsan iltalenkki ei kiinnostanut, joten laitoimme vielä ajoreleet päälle ja lähdimme ajamaan pikkutietä Torinon suuntaan etsien ruokakauppaa.

Seuraavasta kylästä löytyi Mini Market, josta ostimme juomavettä sekä iltapalatarvikkeet. Kaupan rouva kehui Ninan italiantaitoja ja hänen kouluikäinen pikkutyttönsä hämmästeli Ninan kykyä taivuttaa verbitkin oikein. Rouva kehui Suomea kauniiksi ja ehdotti naureskellen talonvaihtoa.

Palattuamme kämpille ripustimme koneessa pyörineet pyykit ja vietimme iltaa surffaillen netissä sekä natuutellen iltapaloja. Olimme onnistuneet ostamaan aivan erityisen hyvää juustoa, jonka nimi oli meille aivan tuntematon. Nina ihastui erityisesti paikallisiin aprikooseihin, jotka olivat kookkaita ja meheviä.