Lugano

Julkaistu Kategoriat Eurooppa 2012Avainsanat , , , ,

Aamiaisen tarjoili sama vanhempi mies kuin edellispäivänä. Kahvin teko ei mennyt ihan putkeen ja kuravelli jäi juomatta. Juha ei kuitenkaan tehnyt samaa virhettä kuin saksalainen asiakas ja pyytänyt cappuchinoa aamukahviksi. Yleensä lupsakan vanhan italialaismiehen paheksunta moista käytöstä kohtaan huokui pyynnön aiheuttamasta hiljaisuudesta. Ukkeli ei myöskään halunnut hoitaa raha-asioita. Halutessamme kirjautua ulos hän pyysi meitä käymään pakkaamassa ensin, jotta sinä aikana joku nuoremmista kavereista ehtisi tulla töihin.

Jo aamusta tunsi, että päivästä tulisi helteinen. Laskettelimme alas kapean serpentiinin järven rantaan, jota seurasimme tökkivän liikenteen mukana etelään. Ohjelmassa oli ensin käydä katsomassa rannan kolme kuuluisaa villaa. Ensimmäinen kohde oli Villa Gaeta, jonka pihalla on kuvattu James Bond -elokuvan Casino Royal loppukohtaus. Villa on yksityisaluetta, joten Nina kävi napsimassa pari kuvaa aidan ulkopuolelta.

Alas Bugiallosta

Villa Carlotta on 1600-luvulta peräisin oleva kartano upealla puistotontilla. Kuvasimme senkin vain ulkoa vaikka sisäänkin olisi päässyt jonottamalla lippukassan kautta. Kolmas kohde oli Villa Balbianello, joka on niinikään ollut Casino Royalen sekä myös Tähtien Sodan kakkososan kuvauspaikkana. Villa on kuitenkin aivan niemen kärjessä, jonne olisi pitänyt patikoida. Päätimme jättää sen tekemättä ajovarusteissa ja yli 30 asteen helteessä.

Palasimme hiukan takaisinpäin kohti Luganoon vievän tien risteystä ja päätimme pitää virkistäytymistauon bongaamassamme gelateriassa. Rantatiellä ei sillä kohti ollut mitään paikkaa, johon olisi voinut pysäköidä mopon, joten laitoimme sen auton parkkiruutuun jättäen tilan vaikka toiselle mopolle. Kuppilaa pitävä vanha pariskunta tervehti meitä iloisesti. Ainakin oletamme sen olleen tervehdys, koska sanoja ei erottanut kovalla soivan oopperan ylitse. Nautimme hyvät kahvit sekä tötterölliset jäätelöä.

Palatessamme pyörälle löysimme siihen kiinnitetyn sakkolapun. Meidän olisi siis pitänyt maksaa pysäköinti ja jättää lappu mopoon muiden vietäväksi. Muistio itselle: Pysäköi mopo Italiassa ihan mihin tahansa paitsi maksulliseen parkkiruutuun. Olisi ollut mielenkiintoista tietää, josko paikallisessa rekisterissä oleva kaksipyöräinen olisi saanut pikavoiton.

Lähdimme kohti Luganoa, jonne olimme sopineet tapaamisen ystäväperheen kanssa. Tie Comolta Luganoon alkaa melkoisella serpentiinillä ja on sen jälkeenkin nähtävyys kiemurrellessaan kylien kapeiden katujen läpi. Olimme sopineet tapaamispaikaksi rautatieaseman suuren parkkipaikan. Ottaen huomioon, että Luganossa on kaksi rautatieasemaa ja pääasemalla kaksi suurta parkkipaikkaa, niin oli melkoinen ihme osua noin minuutin tarkkuudella samaan paikkaan eri suunnista saapuen.

Oli aivan valtavan kiva nähdä Heini, Timo, Laura ja Emma, jotka olivat lomailemassa Sveitsin Alpeilla. Saimme kevennettyä oloamme jättämällä osan ajovarusteistamme heidän vuokra-autoonsa kaupunkivisiittimme ajaksi. Kävelimme rautatieasemalta alas vanhan kaupungin kauniita katuja kohti järven rantaa, jonka läheltä valitsimme lounasravintolan. Nautimme maukkaan lounaan aivan valtavan hyvässä seurassa. Sitten kävelimme vielä järven rannalle ja ostimme kioskista jäätelöt.

Palasimme rautatieasemalle funicularilla eli rinneratikalla. Lipunmyyjä yritti pimittää vaihtorahaa, mutta Heini pisti äijän koville ja sai omansa takaisin. Hyvästelimme ystävämme aivan loistavan hauskan iltapäivän päätteeksi ja he jäivät vielä parkkialueen portille odottamaan varmistaakseen, että meillä oli sopivasti frangeja päästäksemme ulos parkista.

Suunnistimme etelään Milanoa kohti. Ohitimme pahimmat jonot paikallisten kaksipyöräisten tyyliin ajokaistojen välistä. Yksi jonoista johtui ilmeisesti aivan hetki sitten tapahtuneesta onnettomuudesta, jonka seurauksena joukko ihmisiä tutki skootteriromun vieressä makaavan naispuoleisen kuskin vointia. Ulkoisesti vahingoittumattoman näköinen polkupyöräilija keräili asfaltilta oman ajokkinsa osia. Pyörän lämpömittari näytti pahimmillaan 38 astetta ajellessamme reilussa tunnissa Rho-nimiseen kaupunkiin Milanon luoteispuolella.

B&B Villa Bellusci löytyi asuinalueelta muuten varsin ankean teolliselta näyttävästä käpykylästä. Respan kaveri huomasi saapumisemme talon edustalle ja avasi ajoportin, jotta saimme mopon suojaisaan parkkiin. Kotiuduimme todella siistiin ja tilavaan huoneeseemme, jossa oli ilmastointi – YES!

Kävimme molemmat virkistävässä suihkussa ennen kuin lähdimme kyselemään respan suositusta illallisravintolaksi. Saimme ohjeet sekä käsinpiirretyn kartan löytääksemme ”300 metrin” päässä olevan ravintolan. Extrò Grill löytyi noudatettuamme kartan ohjeita ja käveltyämme noin 700 metriä, josta lähes puoli kilometriä ilman piennarta olevan maantien laitaa.

Meillä kummallakaan ei ollut niin nälkä, että jokin grillattu lihakimpale olisi houkutellut. Nina valitsi Imperiale-salaatin ja Juha tomaatti-juusto-pastan. Salaatissa oli oletetun sisällön lisäksi reilusti kinkkusiivuja sekä hervottoman kokoinen mozzarella-kimpale. Juhan pasta osoittautui todella tuliseksi. Illallisen parasta antia oli pieni leipäkorillinen herkullisia focaccia-palasia.

Palasimme hotellille auringon laskiessa. Katujen varsille oli ilmestynyt tummapintaisia naisia, jotka meikkasivat itseään kuntoon yön palvelutarjontaa varten. Jotenkin vasta nyt kiinnitimme huomion siihen, että kaikki asuinalueen tontit olivat korkeiden aitojen ja suljettujen porttien takana.