Espoo – Nordlink

Julkaistu Kategoriat Eurooppa 2012Avainsanat

Melkein tarkalleen puolenpäivän aikaan starttasimme FiJeRin. Matkamittarin lähtölukema oli 33618. Keli oli mitä parhain, joskin tuulisuus enteili iltapäiväksi luvatun saderintaman lähestymistä.

Olimme päättäneet lounastaa matkalla Vuosaaren satamaan ja valinneet ravintolaksi Herttoniemen rannassa olevan Del Marin. Paikka näytti tyhjältä ja pimeältä, mutta Nina kävi kokeilemassa ovea ja se oli auki. Otimme kypärät pois ja laittelimme hanskat takalaukkuun. Tänä aikana ravintolan ovi oli laitettu lukkoon. Ihmetellessämme tilannetta tuli ovella käymään ilmeisesti ravintolan apukokki, jonka lyhyestä kommentista meille selvisi vain, ettei joku ollut tullut töihin eikä hän tiennyt miksi ja oli siksi lukinnut oven. Ilmeisesti lomareissuun lähtöön kuuluu suljetun ravintolan ovella käyminen, koska niin meille kävi edellisvuonnakin.

Onneksi toinen vaihtoehto oli todella lähellä. Marssimme vajaan sadan metrin päässä olevaan kreikkalaisravintola Thalassaan. Päätimme syödä kevyen lounaan, koska laivassa meitä odotti buffet-illallinen. Valitsimme molemmat salaatin, jossa oli grillattua kanaa. Ruoka oli todella hyvää. Viihteenämme oli lähipöydässä istuneen perheen noin nelivuotiaan tyttösen kyselykausi ja hänen vanhempiensa vastaukset, jotka vaihtelivat kärsivällisyyden ja ”tästä asiasta ei puhuta” välillä.

Olimme satamassa hyvissä ajoin ja tällä kertaa ei tarvinnut edes pistäytyä kotona. Pian seuraamme liittyi kahden Harrikan ja yhden Busan seurue. Meillä virisi nopeasti juttutuokio todella upeasti maalattua harrikkaa ajavan mukavan miehen kanssa. Check-in avautui oletettua aikaisemmin ja pääsimme odotusalueelle. Pysähdyttyämme saksalaisrekkareissa olevan asuntoauton viereen juttelimme hetken autosta nousseen iäkkään herran kanssa. Hänen seurueensa oli kotimatkalla kolmen viikon Lapinreissulta. Säätä oli kuulemma ollut jokaista sorttia ja selvästikin kokenut lapinmatkailija totesikin sen olevan tavallinen suomalainen kesä. Satamassakin tuuli oli todella viileä, mutta saderintamaa ei onneksi näkynyt vaikka pilvisyys lisääntyikin.

Harrikkaseurue oli juuttunut lähtöselvitykseen, koska luukulla ollut tyttö poistui joksikin aikaa. ZZ-Top-partaisen harrikkamiehen päästyä jonoon peräämme juttumme jatkui ja kaveri esitteli meille vahvasti kustomoitua pyöräänsä. Hän on ammattimaalari ja oli maalannut pyöransä itse saatuaan taiteilijalta suunnitelman. Kaveri on ansiostakin ylpeä mopostaan, joka on todella upea ja täynnä hienoja yksityiskohtia. Vilkkaasti juttelevan miehen vaimo ei montaa sanaa sanonut vaikka hymyilikin jutuillemme. Busaa kuskannut nuorempi mies osallistui keskusteluun hiukan useammin.

Odotteluaika meni nopeasti hauskassa seurassa. Mopojonon keulilla seurasimme sataman johtoautoa laivaan, jossa meidät ohjattiin aivan ylimmälle piippuhyllylle. Mopon kiinnitys kävi meiltä rutiinilla ja avustimme myös Finnlinesilla ensimmäistä kertaa matkustavaa harrikkapariskuntaa löytämään kiinnitysliinoille sopivat paikat. Busamies sai myös kiinnitettyä tupperwareihmeensä (hänen oma nimityksensä).

Kotiuduttuamme hyttiin lähdimme laivan kuppilaan kaffelle ja jäätelölle. Istuskelimme ikkunapöydässä katsellen näkymiä edelleen tuulisessa poutasäässä kylpevään maisemaan. Laiva lähti satamasta ja ruokalan ovien avauduttua siirryimme pitkän jonon jatkoksi. Ruokailulippujen luovutus ja sen myötä jono etenivät kohtuullisen nopeasti. Vaikka buffetin puolellakin sai taas jonotella niin ruokailumme sujui yllättävän ripeästi. Syödessämme laiva kulki saderintaman läpi. Jonkin aikaa aallokko keinutti selvästi ja vettä tuli anteliaasti. Ilma selkeni kuitenkin jälleen jo ennen kuin lopettelimme kahvittelun.

Pistäydyimme laivan shopissa hakemassa hyttiin mukaan pienet makupalat. Vietimme loppuillan hytissä Ninan lueskellessa matkakohteistamme kertovia kirjoituksia ja Juhan kirjoitellessa ensimmäisen päivän matkakertomusta.