Solat

Julkaistu Kategoriat Eurooppa 2012Avainsanat , , , , ,

Aamiaisen jälkeen lähdimme jatkamaan matkaa. Teimme vielä yhden pysähdyksen ennen Livignosta poistumista. Nina oli saanut siskoltaan kivan rannekorun ja löysi ilokseen kyseisestä koruliikkeestä pari mieleistään rannekorua lisää. Juha odotteli kaupan ulkopuolella seuraten kuinka torvia toitottavat hääkulkueet riekkuivat kauppakatua pitkin. Hän näki myös kerralla enemmän avo-bemareita kuin yhteensä aiemmin, kun läheisestä hotellista lähti kymmeniä Saksan rekisterissä olevia bemuja peräkkäin.

Maisemat muuttuivat yhä vain jylhemmiksi ja ajoimme suurimman osan ajasta ylämäkeen läpi Forcolan solan. Pidimme kuvaustauon Berninan solassa, jonka korkeus on virallisesti 2330 metriä (GPS näytti 2337) ja lämpömittari näytti raikkaat 12 astetta. Siitä se alamäki alkoi, joskin tauko jatkui vielä parinsadan metrin päässä olevassa hotelli-ravintolassa, jossa nautimme hyvät kahvit.

Forcolan solassa
Vilaus Berninaa

St. Moritz ei oikein inspiroinut pysähtymään, mutta Sils-järven rannalta löytyi gourmet-ravintola Murtaröl. Pysähtyessämme järven rannalle emme vielä tienneet millaisen löydön olimme tehneet. Nautimme hienostuneen ravintolan verannalla reissun toistaiseksi ylivoimaisesti parhaan ruokahetken. Jätimme väliin 420 euron beluga-kaviaarin sekä 40 euron pikku alkupalat ja valitsimme ruoan tasoon nähden aivan kohtuuhintaiset annokset. Ninan merellinen risotto ja Juhan tulinen jättikatkarapupasta olivat aivan tolkuttoman hyviä. Jälkiruoaksi Nina valitsi Romanovin mansikat ja Juha stracciatella-mocca-jäätelön.

Melko pian lounaan jälkeen laskeuduimme alas Malojan solan serpentiinin, joka kiemurteli tiukemmin pasta Juhan lautasella hetkeä aiemmin. Mutkista varoittava liikennemerkki laskeutumisen jälkeen näytti näytti lievästi sanoen huvittavalta. Tie laskeutui edelleen, mutta aiempaan verraten tuskin havaittavasti.

Majolan serpentiini

Italian puolelle saavuttaessa sää ja liikenne muuttuivat selvästi. Raikas vuoristoilma vaihtui 30-asteen helteeksi ja liikenne – noh – italialaiseksi. Toiset ajoivat selvästi sallittua viittäkymppiä hitaammin eivätkä meinanneet päästä ohi edes polkupyöräilijöistä. Toiset roikkuivat kiinni takarenkaassa päästäkseen ohi ajamaan selvää ylinopeutta.

Soricon pikkukaupungista Como-järven pohjoispäässä kiipeää kukkulalle Bugiallon kylään noin kuuden kilometrin mittainen kapea ja vielä kapeampi serpentiini. Sen yläpäässä on Hotel Tamola, josta olimme varanneet kaksi yötä.

Nousu Soricosta Bugialloon

Hotellin edustalta avautuu mahtava näkymä yli Como-järven pohjoispuolen. Eteläinen puoli kaartuu vuorten taakse näkymättömiin. Saimme huoneen numero yksi, jonka parvekkeelta on sama näköala. Kotiuduimme siistiin ja ilman ilmastointiakin miellyttävän viileään huoneeseemme. Ainoa pikku miinus on, ettei hotellin yleisissä tiloissa hyvin toimiva netti yllä huoneisiin – tai yltää, jos roikkuu parvekkeen kaiteesta.

Nautimme maittavan illallisen – sijainnin huomioiden yllättävän suositussa – hotellin ravintolassa ihaillen auringonlaskun värittämää maisemaa.

One thought on “Solat”

  1. Onneksi kateus ei kuulu ominaisuuksiini, sillä nyt se tunne melkein hipaisi!
    Toivon teille lisää upeitamaisemia ja kokemuksia.

Kommentointi on suljettu.