Alpeille

Julkaistu Kategoriat Eurooppa 2012Avainsanat , , ,

Ginterhofin aamiainen oli ylenpalttinen. Leipää, leikkeleitä, juustoja, jugurtteja ja kaikkea oli vielä monta sorttia. Pysyimme edelleen kohtuudessa vaikka emäntä kehotti jopa tekemään vielä eväitä matkalle. Vaikka tarjous houkutteli, niin emme ottaneet peläten ruoan pilaantuvan, jos tulisi kuuma keli. Hyvästeltyämme perheen suuntasimme Alppien syliin.

Tuhannen metrin korkeus meni rikki jo alle 10 kilometrin jälkeen. Ajelimme aivan upeissa maisemissa poutaisen raikkaassa alle 20-asteisessa säässä. Liikenteen tasainen tahti sopi meille hyvin, koska väljässä jonossa ehti kuskikin ihailla maisemia eikä takana tuleva ollut aivan takarenkaassa kiinni. Pidimme pari kuvaustaukoa, joogatauon (Nina venytteli selkäänsä) sekä tankkasimme mopon sataoktaanisella ja itsemme pahalla kahvilla. Välipalana oli Reuttesta ostamamme banaanit ja kopallinen itävaltalaisia mustikoita.

Pistäydyimme Taraspissa lounaalla. Kylälle noustaan lyhyt, mutta sitäkin kiemuraisempi serpentiini, jonka varrella on upea loistohotelli Schlosshotel Chastè. Tien päässä olevan Taraspin kylän ainoan hotellin ravintolassa Sveitsin frangimme riittivät minestronekeittoihin – kortti ei kelvannut. Keitto oli hyvää ja sen kanssa tarjottiin myös maukasta leipää.

Laskeutuminen Taraspista

Päivän reitillä oli muutamia tietöitä, mutta muuten liikenne sujui mukavasti. Landeckin kaupunki oli pahin ruuhkasumppu. Korkein kohta oli keskellä luonnonsuojelualuetta oleva kylä nimeltään Ova Spin, joka on 1890 metrin korkeudessa. Sieltä laskettelimme hiukan alas Munt la Scheran -tunnelin suulle. Se kulkee vuoren läpi Sveitsin puolelta Livigno-järven pohjoispäähän. Tunneli on vuorotellen yksisuuntainen ja meitä ennen oli vuoroa odottamassa pari autoa sekä aiemmin Itävallan rajalla tapaamamme suomalaismotoristit.

Ova Spinista alas Munt la Scheran tunnelille

Odottavan aika ei ollut liian pitkä vaihtaessamme kuulumisia sitten viimeisen. Vihreän valon syttyessä he halusivat meidän menevän edellä. He ilmeisesti olettivat meidän joutuvan etsimään majapaikkaa Livignosta, koska seurasivat meitä jopa kiellettyyn ajosuuntaan Livignon kävelykadulla. Juha seurasi GPS:n ohjetta ja autoa, joka myös meni samalle kadulle edellämme. Hotel Angelicakaan ei ollut aivan GPS:n osoittamassa paikassa ja myös ensimmäinen parkkipaikka oli hotellin respan mukaan väärä vaikka siinä lukikin Angelican nimi. Saimme ohjeet ajaa maanalaiseen autotalliin.

Hotellimme oli yksi Livignon lukuisista kolmen tähden majoittamoista, joiden kulta-aikaa on talven hiihtokausi. Hotelli on siisti, mutta pikkuasioista huomasi selvästi, että germaaninen täsmällisyys on nyt takanapäin. Lähdimme käyskentelemään Livignon kauppakadulle. Sen liikevalikoimassa näkyy, että kyseessä on hiihtokeskus ja verovapaa alue. Näin kesällä suksikaupat trokaavat vaellustuotteita ja polkupyöriä. Alkoholi, tupakka, kosmetiikka ja elektroniikka ovat toki ympärivuotista valikoimaa.

Meidän teki mieli pizzaa illalliseksi. Mikään näkemistämme pizzerioista ei erityisesti kutsunut, joten päätimme palata hotellille, koska sen ravintola on pizzeria. Oli vielä hieman aikaista paikalliseen illallisaikaan nähden, joten kysyimme respasta onko ravintola jo auki. Vastaus oli myönteinen, joten kävimme huoneessamme viemässä tuulitakit pois. Otimme läppärit mukaan, koska hotellin langaton netti toimii kuulemma vain yleisissä tiloissa.

Meidät ohjattiin pöytään ravintolasaliin ohi baarin puolella syömässä olevan henkilökunnan ja saimme ruokalistat. Olimme ravintolan ainoat asiakkaat. Odotellessamme tarjoilijan paluuta totesimme, ettei ravintola ilmeisesti ole hotellin yleinen tila, koska netti ei toiminut siellä. Odotusaika alkoi venyä ja baarin puolella kälättävästä porukasta ei ketään kiinnostanut tulla ottamaan tilaustamme. Jonkin ajan päästä mittamme täyttyi ja marssimme ravintolasta hotellin puolelle. Baarin kohdalla oletettavasti paikan isäntä kysyi oliko kaikki hyvin, johon Nina vastasi italiaksi lakonisesti odotusajan täyttyneen.

Lähdimme hotellilta tarkistelemaan uudelleen pizzerioita. Koska emme osanneet itse päättää ravintolaa kysyimme kohdallemme osuneen Tommy Hilfigerin vaateliikkeen miespuoliselta myyjältä hänen suositustaan. Kävimme kaverin suosittelemassa ruokalassa syömässä aivan kohtuulliset pizzat. Jälkiruoaksi ostimme Lumikki ja seitsemän kääpiötä -nimisestä gelateriasta jäätelöt, jotka mutustimme jo hiukan hytisten sateisessa ja viileässä illassa. Hotellille palattuamme Nina kävi vielä respan vieressä surffaamassa netissä Juha kirjoitellessa matkastooria.