Solothurn

Heräsimme verkkaisesti hyvin nukutun yön jälkeen. Avasimme parvekkeen ovet raikkaaseen aamuun. Aamiainen oli tottakai samaa tasoa kuin hotelli muutenkin. Nautiskelimme kaikessa rauhassa monipuolista tarjontaa, johon kuului esimerkiksi itsetehtyjä hilloja sekä marjoja kulhoittain. Tässä sielunlepohotellissa olisi viihtynyt kauemminkin.

Alppien reunan sää oli aurinkoinen ja sen verran tuulisen raikas, että Nina puki kolmannenkin villapaidan – siis kuitenkin noin parikymmentä astetta. Jo ennen liikkeelle lähtöä bongasimme neljä haukkaa kerralla. Niitä näkyisi lähes koko päivän melkein tauotta.

Lähdimme ajamaan moottoritietä kohti tasaisempaa Sveitsiä. Ensimmäinen tauko pidettiin melko pian, koska aamiaisella oli tullut nautittua normaalia enemmän hyvää kahvia. Tämä AutoGrill oli hienolla järvimaisemapaikalla ja viihdyimme suunniteltua pitempään. Koko Gruyèren alue on niin upeata, että tulemme sinne varmasti uudelleen.

Päivän kuvauskohde oli Solothurn, joka on Sveitsin kaunein barokkikaupunki. Sen perustivat jo keltit ja myöhemmin se oli toiseksi suurin roomalaiskaupunki Alppien pohjoispuolella. Hienoimmat rakennukset ovat 1500-1700 -luvuilta. Vanha keskusta on niin pieni, että sen kiertämisessä ei kauaa kulu.

Söimme lounasta Markt Platzilla olevassa Bistraitossa, jossa amerikkalaisen TV-tähden tavoin harmaantunut tarjoilija puhui sekaisin saksaa ja ranskaa. Tonnikalapastat olivat kotoisen makuiset ja joimme vielä kupposet ennen kierroksen jatkamista. Kävimme sisällä vain upeassa Jesuiittakirkossa ihailemassa sen koristelua.

Matka jatkui yhden pysähdyksen taktiikalla. Valtaisa AutoGrill ulottui yli koko moottoritien. Katselimme ihmetellen todella laajaa tarjontaa. Kauppojen joukossa on jopa Samsonite Outlet oletettavasti, jotta voisi roudata kotiin kaikki ostamansa Tobleronet. Niitä nimittäin oli tarjolla lievästi sanoen runsaasti.

Tie pieneni merkittävästi mitä lähemmäs saavuimme Rimbach Près Guebwillerin kylää, jossa on 243 asukasta. Hotelli À L’aigle D’or on aivan läpiajokylän keskustassa. Saimme kompaktin huoneen, jonka huoneosa on kuin viime vuosisadan maalaistalosta ja kylpyhuone 2000-luvulta.

Juhan kännykän Sonera-liittymä ei löytänyt lainkaan roaming-kumppania ja Nina Elisa-liittymän kanssa sai ajoittaisen heikon signaalin saaden pari tekstiviestiä lähtemään. Signaalia etsiessään hän näytti siltä kuin olisi heiluttanut sytkäriä rock-konsertissa. Ilmainen netti toimii tahallisen hitaasti, koska sama palveluntarjoaja tyrkyttää maksullista palvelua.

Nina oli varannut pöydän hotellin ravintolasta ja puoli kahdeksalta siirryimme alakertaan. Valitsimme molemmat suositusmenun poiketen ainoastaan pääruoan osalta. Saimme ensi hieman oudot amuse bouchet, joissa oli tomaattipestoa, jugurttia ja raakakinkun siivu käärittynä pienen leipätikun ympärille.

Alkuruokana oli loistava ”meriaiheinen” salaatti, jonka jälkeen paletti puhdistettiin oivallisella omenasorbetilla. Ninan pääruoka oli vasikankyljys ja Juha oli valinnut villisikamedaljongit. Todella maukkaita kummatkin. Pöytään tuotiin myös kulhollinen erinomaisia ranskanperunoita, jotka tuntuivat olevan paikan signatuuri, koska niitä roudattiin kulhotolkulla jokaiseen pöytään.

Nina oli kertonut hotellin henkilökunnalle, että oli Juhan merkkipäivä. Jo huoneessa oli ollut odottamassa Ninan tilaama hedelmä- ja marjalautanen. Jälkiruoan saapuessa valot himmenivät hiukan ja pöytään tuotaessa Juhan suklaatrilogiassa roihusi tähtisade. Lautasella oli myös onnittelulappunen ranskaksi. Jälkiruoka oli todella hyvää.

Kiitos kaikille onnittelijoille ja erityisesti Ninalle todella kivasta syntymäpäivästä!