Ylättävää kyllä – aamulla ei satanut, kunnes satoi jonkin aikaa. Aamiaisella istuessamme näkyvyys oli kuitenkin hyvä, kunnes aavemaisesti hiipinyt sumu peitti kaupungin ja lähimmät niityt hälveten taas yhtä nopeasti kuin oli tullutkin.
Ennen lähtöämme meillä oli hauskoja juttutuokioita isännän sekä vuosia sitten harjoittelujaksonsa ajan Helsingissä asuneen tyttären kanssa. Hän oli onnistunut olemaan puoli vuotta huhtikuusta alkaen, joten oli välttänyt myöhäisen syksyn ja talven. Ehkäpä siksi hän haaveilikin käymisestä Suomessa uudelleen.
Suuntasimme suoraan itään ulos Dinglen niemimaalta. Melko pian sää selkeni ja aurinko alkoi paistaa. Taivaalla oli toki suuria tummia pilvilauttoja, jottei totuus unohtuisi.
Pidimme kahvitauon tuuman rannalla. Niemimaasta työntyy ulos floridankaltainen niemeke, jonka länsipuoli on kokonaan hiekkarantaa nimeltä Inch Beach. Atlantti työntää jatkuvasti vaahtopäitä kapenevaan lahteen, joten rannalla oli lukuisia surffareita maisemien ihailijoiden lisäksi.
Inch Beach – hiekkaranta
Inch Beach – dyynit
Päivän siirtymä oli alle 70 kilometriä, joten rauhallisestikin ajellen olimme Killarneyssa jo lounasaikaan. Kiertelimme hetken kävellen keskustan vilkkaita pikkukatuja kurkistellen ravintoloiden menuja ja kauppojen tarjontaa.
Valokuvagallerian ikkunassa ollut upea otos kutsui meidät sisälle. Valokuvaaja Peter Cox kuvaa Irlannin merellistä luontoa todella upeasti. Kuvien ihailun lomassa Juhalla oli mukava juttutuokio galleriaa hoitavan vanhemman rouvan kanssa, joka huvittuneena tunnustautui itse täydelliseksi ummikoksi valokuvauksen suhteen.
Nautimme lounaan Marguetite’s ravintolassa. Jälkiruoaksi nassutimme Murphyn kioskista jäätelöt. Kioskin työntekijöiden asuun kuuluu flat cap eli lätsä. Juhan Amsterdamista hankkima lätsä sai jäätelöä myyvältä tytöltä ihastuneen huomautuksen. Siitä meille kehkeytyi hauska juttutuokio tytön kanssa, jonka piti kutsua kaverinsa tuuraamaan, jotta saattoi jutella.
Lounaskahvit nautimme Bean in Killarney -nimisessä kuppilassa, joka on itsenäinen kahvipaahtimo. Joimme erinomaista suodatinkahvia, jonka marjaisat aromit olivat todella voimakkaat. Tottakai siitä syntyi taas jutustelua kahvilaa pitävän naisen kanssa.
Majoituksemme oli asunto, joten kävimme kaupassa hankkimassa ilta- ja aamupalatarpeet omatoimiseen ruokailuun. Rookery Mews Apartments käsittää (ainakin) neljä taloa, joissa jokaisessa on neljä asuntoa – kaksi yläkerrassa ja kaksi alakerrassa.
Meille osoitettiin kahden makuuhuoneen asunto, joka on hiukan suurempi kuin kotimme. Kotiuduttuamme sokkeloiselta tuntuvaan, mutta mukavan tilavaan majapaikkaamme, käytimme heti hyödyksi yhtä kämpän valintakriteereistä eli pesukonetta. Yhteiskäyttöisen pesutuvan toinen kone oli vapaana, joten se sai kiepauttaa pari koneellista reissussa rähjääntyneitä.
